Allendes letzten Worte
Radio Magallanes, 11.9.1973, 11.00 Uhr Lokalzeit
Landsleute,
Es ist sicherlich das letzte Mal, dass ich mich an euch wende. Die Luftstreitkräfte haben die Sendeanlagen von Radio Portales und Radio Corporacion bombardiert. Meine Worte sind nicht von Bitternis geprägt, sondern von Enttäuschung. Sie sind auch die moralische Züchtigung derjenigen, die den Eid, den sie geleistet haben, gebrochen haben: Soldaten Chiles, amtierende Oberbefehlshaber und Admiral Merino, der sich selbst ernannt hat, der verachtungswürdige General Mendoza, der noch gestern der Regierung seine Treue und Loyalität bezeugte und sich ebenfalls selbst zum Generaldirektor der Carabineros ernannt hat. Angesichts solcher Tatsachen kann ich den Werktätigen nur eines sagen: Ich werde nicht zurücktreten.
Salvador Alllende Statue
Heute am 11. September jährt sich zum 41. Mal der Putsch gegen den sozialistischen Präsident Chiles, Salvador Allende , durch faschistische Kräfte um den chilenischen General Augusto Pinochet und mit Unterstützung des CIA. Im Zuge der Machtübernahme durch das Militär starben laut Amnesty International bis zu 30.000 Menschen. Wir dokumentieren an dieser Stelle die letzte Rede Salvador Allendes, die er hielt, während faschistische Kräfte den Präsidentenpalast und die Radiostation stürmten.
Salvador Allende am 11. September 1973, 11.00 Uhr in der Radiostation Magellan:
Es ist sicherlich das letzte Mal, dass ich mich an euch wende. Die Luftstreitkräfte haben die Sendeanlagen von Radio Portales und Radio Corporacion bombardiert. Meine Worte sind nicht von Bitternis geprägt, sondern von Enttäuschung. Sie sind auch die moralische Züchtigung derjenigen, die den Eid, den sie geleistet haben, gebrochen haben: Soldaten Chiles, amtierende Oberbefehlshaber und Admiral Merino, der sich selbst ernannt hat, der verachtungswürdige General Mendoza, der noch gestern der Regierung seine Treue und Loyalität bezeugte und sich ebenfalls selbst zum Generaldirektor der Carabineros ernannt hat. Angesichts solcher Tatsachen kann ich den Werktätigen nur eines sagen: Ich werde nicht zurücktreten.
In eine historische Situation gestellt, werde ich meine Loyalität gegenüber der Bevölkerung mit meinem Leben bezahlen. Und ich kann euch versichern, dass ich die Gewissheit habe, dass nichts verhindern kann, dass die von uns in das edle Gewissen von Tausenden und Abertausenden Chilenen ausgebrachte Saat aufgehen wird. Sie haben die Gewalt, sie können zur Sklaverei zurückkehren, aber man kann weder durch Verbrechen noch durch Gewalt die gesellschaftlichen Prozesse aufhalten. Die Geschichte gehört uns, es sind die Völker, die sie machen.
Werktätige meines Vaterlandes! Ich möchte euch danken für die Loyalität, die ihr immer bewiesen habt, für das Vertrauen, das ihr in einen Mann gesetzt habt, der nur der Dolmetscher der großen Bestrebungen nach Gerechtigkeit war, der sich in seinen Erklärungen verpflichtet hat, die Verfassung und das Gesetz zu respektieren, und der seiner Verpflichtung treu war. Dies sind die letzten Augenblicke, in denen ich mich an euch wenden kann, damit ihr die Lehren aus den Ereignissen ziehen könnt.
Das Auslandskapital, der mit der Reaktion verbündete Imperialismus haben ein solches Klima geschaffen, dass die Streitkräfte mit ihren Traditionen brechen, mit den Traditionen, die ihnen von General Schneider gelehrt und von Kommandant Araya bekräftigt wurden. Beide wurden Opfer derselben Gesellschaftsschicht, der gleichen Leute, die heute zu Hause sitzen in Erwartung, durch Mittelsmänner die Macht zurückzuerobern, um weiterhin ihre Profite und ihre Privilegien zu verteidigen. Ich wende mich vor allem an die bescheidene Frau unserer Erde, an die Bäuerin, die an uns glaubte, an die Arbeiterin, die mehr arbeitete, an die Mutter, die unsere Fürsorge für die Kinder kannte. Ich wende mich an die Angehörigen der freien Berufe, die eine patriotische Verhaltensweise zeigten, an diejenigen, die vor einigen Tagen gegen den Aufstand kämpften, der von den Berufsvereinigungen, den Klassenvereinigungen angeführt wurde. Auch hierbei ging es darum, die Vorteile zu verteidigen, die die kapitalistische Gesellschaft einer kleinen Anzahl der Ihrigen bietet. Ich wende mich an die Jugend, an diejenigen, die gesungen haben, die ihre Freude und ihren Kampfgeist zum Ausdruck brachten. Ich wende mich an den chilenischen Mann, an den Arbeiter, an den Bauern, an den Intellektuellen, an diejenigen, die verfolgt werden, denn der Faschismus zeigt sich bereits seit vielen Stunden in unserem Land: in den Terrorattentaten, in den Sprengungen von Brücken und Eisenbahnen, in der Zerstörung von Öl- und Gasleitungen. Angesichts des Schweigens … [von Bombendetonationen übertönt] … dem sie unterworfen waren. Die Geschichte wird über sie richten.
Radio Magallanes wird sicherlich zum Schweigen gebracht werden, und der ruhige Ton meiner Stimme wird euch nicht mehr erreichen. Das macht nichts, ihr werdet sie weiter hören, ich werde immer mit euch sein, und ich werde zumindest die Erinnerung an einen würdigen Menschen hinterlassen, der loyal war hinsichtlich der Loyalität zu den Werktätigen.
Die Bevölkerung muss sich verteidigen, aber nicht opfern. Die Bevölkerung darf sich nicht unterkriegen oder vernichten lassen, sie darf sich nicht demütigen lassen.
Werktätige meines Vaterlandes! Ich glaube an Chile und sein Schicksal. Es werden andere Chilenen kommen. In diesen düsteren und bitteren Augenblicken, in denen sich der Verrat durchsetzt, sollt ihr wissen, dass sich früher oder später, sehr bald, erneut die großen Straßen auftun werden, auf denen der würdige Mensch dem Aufbau einer besseren Gesellschaft entgegengeht. Es lebe Chile! Es lebe die Bevölkerung! Es leben die Werktätigen! Das sind meine letzten Worte, und ich habe die Gewissheit, dass mein Opfer nicht vergeblich sein wird. Ich habe die Gewissheit, dass es zumindest eine moralische Lektion sein wird, die den Treuebruch, die Feigheit und den Verrat verurteilt.
Radio Magallanes, 11.9.1973, 11.00 Uhr Lokalzeit
Landsleute,
Es ist sicherlich das letzte Mal, dass ich mich an euch wende. Die Luftstreitkräfte haben die Sendeanlagen von Radio Portales und Radio Corporacion bombardiert. Meine Worte sind nicht von Bitternis geprägt, sondern von Enttäuschung. Sie sind auch die moralische Züchtigung derjenigen, die den Eid, den sie geleistet haben, gebrochen haben: Soldaten Chiles, amtierende Oberbefehlshaber und Admiral Merino, der sich selbst ernannt hat, der verachtungswürdige General Mendoza, der noch gestern der Regierung seine Treue und Loyalität bezeugte und sich ebenfalls selbst zum Generaldirektor der Carabineros ernannt hat. Angesichts solcher Tatsachen kann ich den Werktätigen nur eines sagen: Ich werde nicht zurücktreten.
Salvador Alllende Statue
Heute am 11. September jährt sich zum 41. Mal der Putsch gegen den sozialistischen Präsident Chiles, Salvador Allende , durch faschistische Kräfte um den chilenischen General Augusto Pinochet und mit Unterstützung des CIA. Im Zuge der Machtübernahme durch das Militär starben laut Amnesty International bis zu 30.000 Menschen. Wir dokumentieren an dieser Stelle die letzte Rede Salvador Allendes, die er hielt, während faschistische Kräfte den Präsidentenpalast und die Radiostation stürmten.
Salvador Allende am 11. September 1973, 11.00 Uhr in der Radiostation Magellan:
Es ist sicherlich das letzte Mal, dass ich mich an euch wende. Die Luftstreitkräfte haben die Sendeanlagen von Radio Portales und Radio Corporacion bombardiert. Meine Worte sind nicht von Bitternis geprägt, sondern von Enttäuschung. Sie sind auch die moralische Züchtigung derjenigen, die den Eid, den sie geleistet haben, gebrochen haben: Soldaten Chiles, amtierende Oberbefehlshaber und Admiral Merino, der sich selbst ernannt hat, der verachtungswürdige General Mendoza, der noch gestern der Regierung seine Treue und Loyalität bezeugte und sich ebenfalls selbst zum Generaldirektor der Carabineros ernannt hat. Angesichts solcher Tatsachen kann ich den Werktätigen nur eines sagen: Ich werde nicht zurücktreten.
In eine historische Situation gestellt, werde ich meine Loyalität gegenüber der Bevölkerung mit meinem Leben bezahlen. Und ich kann euch versichern, dass ich die Gewissheit habe, dass nichts verhindern kann, dass die von uns in das edle Gewissen von Tausenden und Abertausenden Chilenen ausgebrachte Saat aufgehen wird. Sie haben die Gewalt, sie können zur Sklaverei zurückkehren, aber man kann weder durch Verbrechen noch durch Gewalt die gesellschaftlichen Prozesse aufhalten. Die Geschichte gehört uns, es sind die Völker, die sie machen.
Werktätige meines Vaterlandes! Ich möchte euch danken für die Loyalität, die ihr immer bewiesen habt, für das Vertrauen, das ihr in einen Mann gesetzt habt, der nur der Dolmetscher der großen Bestrebungen nach Gerechtigkeit war, der sich in seinen Erklärungen verpflichtet hat, die Verfassung und das Gesetz zu respektieren, und der seiner Verpflichtung treu war. Dies sind die letzten Augenblicke, in denen ich mich an euch wenden kann, damit ihr die Lehren aus den Ereignissen ziehen könnt.
Das Auslandskapital, der mit der Reaktion verbündete Imperialismus haben ein solches Klima geschaffen, dass die Streitkräfte mit ihren Traditionen brechen, mit den Traditionen, die ihnen von General Schneider gelehrt und von Kommandant Araya bekräftigt wurden. Beide wurden Opfer derselben Gesellschaftsschicht, der gleichen Leute, die heute zu Hause sitzen in Erwartung, durch Mittelsmänner die Macht zurückzuerobern, um weiterhin ihre Profite und ihre Privilegien zu verteidigen. Ich wende mich vor allem an die bescheidene Frau unserer Erde, an die Bäuerin, die an uns glaubte, an die Arbeiterin, die mehr arbeitete, an die Mutter, die unsere Fürsorge für die Kinder kannte. Ich wende mich an die Angehörigen der freien Berufe, die eine patriotische Verhaltensweise zeigten, an diejenigen, die vor einigen Tagen gegen den Aufstand kämpften, der von den Berufsvereinigungen, den Klassenvereinigungen angeführt wurde. Auch hierbei ging es darum, die Vorteile zu verteidigen, die die kapitalistische Gesellschaft einer kleinen Anzahl der Ihrigen bietet. Ich wende mich an die Jugend, an diejenigen, die gesungen haben, die ihre Freude und ihren Kampfgeist zum Ausdruck brachten. Ich wende mich an den chilenischen Mann, an den Arbeiter, an den Bauern, an den Intellektuellen, an diejenigen, die verfolgt werden, denn der Faschismus zeigt sich bereits seit vielen Stunden in unserem Land: in den Terrorattentaten, in den Sprengungen von Brücken und Eisenbahnen, in der Zerstörung von Öl- und Gasleitungen. Angesichts des Schweigens … [von Bombendetonationen übertönt] … dem sie unterworfen waren. Die Geschichte wird über sie richten.
Radio Magallanes wird sicherlich zum Schweigen gebracht werden, und der ruhige Ton meiner Stimme wird euch nicht mehr erreichen. Das macht nichts, ihr werdet sie weiter hören, ich werde immer mit euch sein, und ich werde zumindest die Erinnerung an einen würdigen Menschen hinterlassen, der loyal war hinsichtlich der Loyalität zu den Werktätigen.
Die Bevölkerung muss sich verteidigen, aber nicht opfern. Die Bevölkerung darf sich nicht unterkriegen oder vernichten lassen, sie darf sich nicht demütigen lassen.
Werktätige meines Vaterlandes! Ich glaube an Chile und sein Schicksal. Es werden andere Chilenen kommen. In diesen düsteren und bitteren Augenblicken, in denen sich der Verrat durchsetzt, sollt ihr wissen, dass sich früher oder später, sehr bald, erneut die großen Straßen auftun werden, auf denen der würdige Mensch dem Aufbau einer besseren Gesellschaft entgegengeht. Es lebe Chile! Es lebe die Bevölkerung! Es leben die Werktätigen! Das sind meine letzten Worte, und ich habe die Gewissheit, dass mein Opfer nicht vergeblich sein wird. Ich habe die Gewissheit, dass es zumindest eine moralische Lektion sein wird, die den Treuebruch, die Feigheit und den Verrat verurteilt.
envoyé par Riccardo Venturi - 11/9/2019 - 09:42
@ Riccardo Venturi
Grazie. E’ la pagina più coinvolgente tra quelle recenti di AWS, non si sarebbe potuto fare memoria di Salvador Allende e dei suoi amici meglio di così. Ci hai fatto rivivere con una intensità unica quell’11 settembre di 46 anni fa, di dolore e rabbia, di sconfitta e disperazione.
“…Superarán otros hombres este momento gris y amargo en el que la traición pretende imponerse. Sigan ustedes sabiendo que, mucho más temprano que tarde, de nuevo se abrirán las grandes alamedas por donde pase el hombre libre, para construir una sociedad mejor.
¡Viva Chile! ¡Viva el pueblo! ¡Vivan los trabajadores!
Estas son mis últimas palabras y tengo la certeza de que mi sacrificio no será en vano, tengo la certeza de que, por lo menos, será una lección moral que castigará la felonía, la cobardía y la traición.”
Ma, anche se a bassa voce, almeno una cosa potremo dirla idealmente a Salvador : il sacrificio tuo e di tanti altri cileni non è stato vano, non tutto è andato perduto.
Grazie. E’ la pagina più coinvolgente tra quelle recenti di AWS, non si sarebbe potuto fare memoria di Salvador Allende e dei suoi amici meglio di così. Ci hai fatto rivivere con una intensità unica quell’11 settembre di 46 anni fa, di dolore e rabbia, di sconfitta e disperazione.
“…Superarán otros hombres este momento gris y amargo en el que la traición pretende imponerse. Sigan ustedes sabiendo que, mucho más temprano que tarde, de nuevo se abrirán las grandes alamedas por donde pase el hombre libre, para construir una sociedad mejor.
¡Viva Chile! ¡Viva el pueblo! ¡Vivan los trabajadores!
Estas son mis últimas palabras y tengo la certeza de que mi sacrificio no será en vano, tengo la certeza de que, por lo menos, será una lección moral que castigará la felonía, la cobardía y la traición.”
Ma, anche se a bassa voce, almeno una cosa potremo dirla idealmente a Salvador : il sacrificio tuo e di tanti altri cileni non è stato vano, non tutto è andato perduto.
Riccardo Gullotta - 11/9/2019 - 10:31
@ Riccardo Gullotta
Grazie veramente di cuore per le tue parole. E' una pagina nata dall'annuale constatazione che, da diciotto anni a questa parte, di undici settembre ce n'è uno solo, mentre quell'altro è un nebuloso ricordo da cancellare, un episodio di serie B. Conta soltanto quell'undici settembre quando l' "America" (il Cile, invece, come è noto, dev'essere chissà dove, in Oceania o nel perduto continente di Atlantide) scoprì le dirette conseguenze del suo pesantissimo finanziamento "in funzione antisovietica" a quegli stessi che la stavano colpendo. Bene ricordare tutto quanto, invece. A 46 o a 18 anni di distanza. Ora però ci abbiamo un "ministro degli esteri" che ci dice che Pinochet stava in Venezuela e che il presidente cinese si chiama Ping...manca solo che dica che l'11 settembre 2001 hanno bombardato le torri di Pisa.
PS. Ne approfitto per due parole anche sulla foto che ho messo in calce al testo (una posizione volutamente molto insolita per una pagina di questo sito). E' quel che resta degli occhiali di Salvador Allende, quelli che aveva addosso la mattina dell'11 settembre 1973, esposti adesso in non mi ricordo bene quale museo in Cile. L'altra metà degli occhiali non è stata mai ritrovata.
Grazie veramente di cuore per le tue parole. E' una pagina nata dall'annuale constatazione che, da diciotto anni a questa parte, di undici settembre ce n'è uno solo, mentre quell'altro è un nebuloso ricordo da cancellare, un episodio di serie B. Conta soltanto quell'undici settembre quando l' "America" (il Cile, invece, come è noto, dev'essere chissà dove, in Oceania o nel perduto continente di Atlantide) scoprì le dirette conseguenze del suo pesantissimo finanziamento "in funzione antisovietica" a quegli stessi che la stavano colpendo. Bene ricordare tutto quanto, invece. A 46 o a 18 anni di distanza. Ora però ci abbiamo un "ministro degli esteri" che ci dice che Pinochet stava in Venezuela e che il presidente cinese si chiama Ping...manca solo che dica che l'11 settembre 2001 hanno bombardato le torri di Pisa.
PS. Ne approfitto per due parole anche sulla foto che ho messo in calce al testo (una posizione volutamente molto insolita per una pagina di questo sito). E' quel che resta degli occhiali di Salvador Allende, quelli che aveva addosso la mattina dell'11 settembre 1973, esposti adesso in non mi ricordo bene quale museo in Cile. L'altra metà degli occhiali non è stata mai ritrovata.
Riccardo Venturi - 11/9/2019 - 11:24
Langue: anglais
Salvador Allende's Last Speech
Compatriots,
Surely this will be the last opportunity for me to address you. The Air Force has bombed the antennas of Radio Portales and Radio Corporación.
My words do not have bitterness but disappointment. May they be a moral punishment for those who have betrayed their oath: soldiers of Chile, titular commanders in chief, Admiral Merino, who has designated himself Commander of the Navy, and Mr. Mendoza, the despicable general who only yesterday pledged his fidelity and loyalty to the Government, and who also has appointed himself Chief of the Carabineros.
Given these facts, the only thing left for me is to say to workers: I'm not going to resign! Placed in a historic transition, I will pay for the loyalty of the people with my life. And I say to them that I am certain that the seeds which we have planted in the good conscience of thousands and thousands of Chileans will not be shriveled forever.
They have force and will be able to dominate us, but social processes can be arrested by neither crime nor force. History is ours, and people make history.
Workers of my country: I want to thank you for the loyalty that you always had, the confidence that you deposited in a man who was only an interpreter of great yearnings for justice, who gave his word that he would respect the Constitution and the law and did just that. At this definitive moment, the last moment when I can address you, I wish you to take advantage of the lesson: foreign capital, imperialism, together with the reaction, created the climate in which the Armed Forces broke their tradition, the tradition taught by General Schneider and reaffirmed by Commander Araya, victims of the same social sector who today are hoping, with foreign assistance, to re-conquer the power to continue defending their profits and their privileges.
I address you, above all, the modest woman of our land, the countrywoman who believed in us, the mother who knew our concern for children. I address professionals of Chile, patriotic professionals who continued working against the sedition that was supported by professional associations, classist associations that also defended the advantages of capitalist society. I address the youth, those who sang and gave us their joy and their spirit of struggle. I address the man of Chile, the worker, the farmer, the intellectual, those who will be persecuted, because in our country fascism has been already present for many hours -- in terrorist attacks, blowing up the bridges, cutting the railroad tracks, destroying the oil and gas pipelines, in the face of the silence of those who had the obligation to act. They were committed. History will judge them.
Surely Radio Magallanes will be silenced, and the calm metal of my voice will no longer reach you. It does not matter. You will continue hearing it. I will always be next to you. At least my memory will be that of a man of dignity who was loyal to his country.
The people must defend themselves, but they must not sacrifice themselves. The people must not let themselves be destroyed or riddled with bullets, but they cannot be humiliated either.
Workers of my country, I have faith in Chile and its destiny. Other men will overcome this dark and bitter moment when treason seeks to prevail. Go forward knowing that, sooner rather than later, the great avenues will open again and free men will walk through them to construct a better society.
Long live Chile! Long live the people! Long live the workers!
These are my last words, and I am certain that my sacrifice will not be in vain, I am certain that, at the very least, it will be a moral lesson that will punish felony, cowardice, and treason.
Surely this will be the last opportunity for me to address you. The Air Force has bombed the antennas of Radio Portales and Radio Corporación.
My words do not have bitterness but disappointment. May they be a moral punishment for those who have betrayed their oath: soldiers of Chile, titular commanders in chief, Admiral Merino, who has designated himself Commander of the Navy, and Mr. Mendoza, the despicable general who only yesterday pledged his fidelity and loyalty to the Government, and who also has appointed himself Chief of the Carabineros.
Given these facts, the only thing left for me is to say to workers: I'm not going to resign! Placed in a historic transition, I will pay for the loyalty of the people with my life. And I say to them that I am certain that the seeds which we have planted in the good conscience of thousands and thousands of Chileans will not be shriveled forever.
They have force and will be able to dominate us, but social processes can be arrested by neither crime nor force. History is ours, and people make history.
Workers of my country: I want to thank you for the loyalty that you always had, the confidence that you deposited in a man who was only an interpreter of great yearnings for justice, who gave his word that he would respect the Constitution and the law and did just that. At this definitive moment, the last moment when I can address you, I wish you to take advantage of the lesson: foreign capital, imperialism, together with the reaction, created the climate in which the Armed Forces broke their tradition, the tradition taught by General Schneider and reaffirmed by Commander Araya, victims of the same social sector who today are hoping, with foreign assistance, to re-conquer the power to continue defending their profits and their privileges.
I address you, above all, the modest woman of our land, the countrywoman who believed in us, the mother who knew our concern for children. I address professionals of Chile, patriotic professionals who continued working against the sedition that was supported by professional associations, classist associations that also defended the advantages of capitalist society. I address the youth, those who sang and gave us their joy and their spirit of struggle. I address the man of Chile, the worker, the farmer, the intellectual, those who will be persecuted, because in our country fascism has been already present for many hours -- in terrorist attacks, blowing up the bridges, cutting the railroad tracks, destroying the oil and gas pipelines, in the face of the silence of those who had the obligation to act. They were committed. History will judge them.
Surely Radio Magallanes will be silenced, and the calm metal of my voice will no longer reach you. It does not matter. You will continue hearing it. I will always be next to you. At least my memory will be that of a man of dignity who was loyal to his country.
The people must defend themselves, but they must not sacrifice themselves. The people must not let themselves be destroyed or riddled with bullets, but they cannot be humiliated either.
Workers of my country, I have faith in Chile and its destiny. Other men will overcome this dark and bitter moment when treason seeks to prevail. Go forward knowing that, sooner rather than later, the great avenues will open again and free men will walk through them to construct a better society.
Long live Chile! Long live the people! Long live the workers!
These are my last words, and I am certain that my sacrifice will not be in vain, I am certain that, at the very least, it will be a moral lesson that will punish felony, cowardice, and treason.
envoyé par Juha Rämö - 29/9/2019 - 12:02
Langue: espagnol
Compatriotas:
Esta será seguramente la última oportunidad en que me pueda dirigir a ustedes. La Fuerza Aérea ha bombardeado las torres de Radio Portales y Radio Corporación.
Mis palabras no tienen amargura, sino decepción, y serán ellas el castigo moral para los que han traicionado el juramento que hicieron... soldados de Chile, comandantes en jefe titulares, el almirante Merino que se ha autodesignado, más el señor Mendoza, general rastrero... que sólo ayer manifestara su fidelidad y lealtad al gobierno, también se ha nominado director general de Carabineros.
Ante estos hechos, sólo me cabe decirle a los trabajadores: ¡Yo no voy a renunciar! Colocado en un tránsito histórico, pagaré con mi vida la lealtad del pueblo. Y les digo que tengo la certeza de que la semilla que entregáramos a la conciencia digna de miles y miles de chilenos, no podrá ser segada definitivamente.
Tienen la fuerza, podrán avasallarnos, pero no se detienen los procesos sociales ni con el crimen... ni con la fuerza. La historia es nuestra y la hacen los pueblos.
Trabajadores de mi patria: Quiero agradecerles la lealtad que siempre tuvieron, la confianza que depositaron en un hombre que sólo fue intérprete de grandes anhelos de justicia, que empeñó su palabra en que respetaría la Constitución y la ley y así lo hizo. En este momento definitivo, el último en que yo pueda dirigirme a ustedes,. quiero que aprovechen la lección. El capital foráneo, el imperialismo, unido a la reacción, creó el clima para que las Fuerzas Armadas rompieran su tradición, la que les enseñara Schneider y que reafirmara el comandante Araya, víctimas del mismo sector social que hoy estará en sus casas, esperando con mano ajena reconquistar el poder para seguir defendiendo sus granjerías y sus privilegios.
Me dirijo, sobre todo, a la modesta mujer de nuestra tierra, a la campesina que creyó en nosotros; a la obrera que trabajó más, a la madre que supo de nuestra preocupación por los niños. Me dirijo a los profesionales de la patria, a los profesionales patriotas, a los que hace días estuvieron trabajando contra la sedición auspiciada por los Colegios profesionales, colegios de clase para defender también las ventajas que una sociedad capitalista da a unos pocos. Me dirijo a la juventud, a aquellos que cantaron, entregaron su alegría y su espíritu de lucha. Me dirijo al hombre de Chile, al obrero, al campesino, al intelectual, a aquellos que serán perseguidos... porque en nuestro país el fascismo ya estuvo hace muchas horas presente en los atentados terroristas, volando los puentes, cortando la línea férrea, destruyendo los oleoductos y los gaseoductos, frente al silencio de los que tenían la obligación de proceder: estaban comprometidos. La historia los juzgará.
Seguramente Radio Magallanes será callada y el metal tranquilo de mi voz no llegará a ustedes. No importa, lo seguirán oyendo. Siempre estaré junto a ustedes. Por lo menos, mi recuerdo será el de un hombre digno que fue leal a la lealtad de los trabajadores.
El pueblo debe defenderse, pero no sacrificarse. El pueblo no debe dejarse arrasar ni acribillar, pero tampoco puede humillarse.
Trabajadores de mi patria: tengo fe en Chile y su destino. Superarán otros hombres este momento gris y amargo, donde la traición pretende imponerse. Sigan ustedes sabiendo que, mucho más temprano que tarde, de nuevo abrirán las grandes alamedas por donde pase el hombre libre para construir una sociedad mejor.
¡Viva Chile! ¡Viva el pueblo! ¡Vivan los trabajadores!
Éstas son mis últimas palabras y tengo la certeza de que mi sacrificio no será en vano. Tengo la certeza de que, por lo menos, habrá una lección moral que castigará la felonía, la cobardía y la traición.
Esta será seguramente la última oportunidad en que me pueda dirigir a ustedes. La Fuerza Aérea ha bombardeado las torres de Radio Portales y Radio Corporación.
Mis palabras no tienen amargura, sino decepción, y serán ellas el castigo moral para los que han traicionado el juramento que hicieron... soldados de Chile, comandantes en jefe titulares, el almirante Merino que se ha autodesignado, más el señor Mendoza, general rastrero... que sólo ayer manifestara su fidelidad y lealtad al gobierno, también se ha nominado director general de Carabineros.
Ante estos hechos, sólo me cabe decirle a los trabajadores: ¡Yo no voy a renunciar! Colocado en un tránsito histórico, pagaré con mi vida la lealtad del pueblo. Y les digo que tengo la certeza de que la semilla que entregáramos a la conciencia digna de miles y miles de chilenos, no podrá ser segada definitivamente.
Tienen la fuerza, podrán avasallarnos, pero no se detienen los procesos sociales ni con el crimen... ni con la fuerza. La historia es nuestra y la hacen los pueblos.
Trabajadores de mi patria: Quiero agradecerles la lealtad que siempre tuvieron, la confianza que depositaron en un hombre que sólo fue intérprete de grandes anhelos de justicia, que empeñó su palabra en que respetaría la Constitución y la ley y así lo hizo. En este momento definitivo, el último en que yo pueda dirigirme a ustedes,. quiero que aprovechen la lección. El capital foráneo, el imperialismo, unido a la reacción, creó el clima para que las Fuerzas Armadas rompieran su tradición, la que les enseñara Schneider y que reafirmara el comandante Araya, víctimas del mismo sector social que hoy estará en sus casas, esperando con mano ajena reconquistar el poder para seguir defendiendo sus granjerías y sus privilegios.
Me dirijo, sobre todo, a la modesta mujer de nuestra tierra, a la campesina que creyó en nosotros; a la obrera que trabajó más, a la madre que supo de nuestra preocupación por los niños. Me dirijo a los profesionales de la patria, a los profesionales patriotas, a los que hace días estuvieron trabajando contra la sedición auspiciada por los Colegios profesionales, colegios de clase para defender también las ventajas que una sociedad capitalista da a unos pocos. Me dirijo a la juventud, a aquellos que cantaron, entregaron su alegría y su espíritu de lucha. Me dirijo al hombre de Chile, al obrero, al campesino, al intelectual, a aquellos que serán perseguidos... porque en nuestro país el fascismo ya estuvo hace muchas horas presente en los atentados terroristas, volando los puentes, cortando la línea férrea, destruyendo los oleoductos y los gaseoductos, frente al silencio de los que tenían la obligación de proceder: estaban comprometidos. La historia los juzgará.
Seguramente Radio Magallanes será callada y el metal tranquilo de mi voz no llegará a ustedes. No importa, lo seguirán oyendo. Siempre estaré junto a ustedes. Por lo menos, mi recuerdo será el de un hombre digno que fue leal a la lealtad de los trabajadores.
El pueblo debe defenderse, pero no sacrificarse. El pueblo no debe dejarse arrasar ni acribillar, pero tampoco puede humillarse.
Trabajadores de mi patria: tengo fe en Chile y su destino. Superarán otros hombres este momento gris y amargo, donde la traición pretende imponerse. Sigan ustedes sabiendo que, mucho más temprano que tarde, de nuevo abrirán las grandes alamedas por donde pase el hombre libre para construir una sociedad mejor.
¡Viva Chile! ¡Viva el pueblo! ¡Vivan los trabajadores!
Éstas son mis últimas palabras y tengo la certeza de que mi sacrificio no será en vano. Tengo la certeza de que, por lo menos, habrá una lección moral que castigará la felonía, la cobardía y la traición.
envoyé par Juha Rämö - 29/9/2019 - 12:04
Langue: finnois
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finnische Übersetzung / Suomennos: Juha Rämö
Ultimas palabras de Allende
ALLENDEN VIIMEINEN PUHE
Salvador Alllenden muistomerkki 11. syyskuuta 2014
Tänään on kulunut 41 vuotta siitä, kun fasistiset voimat kenraali Augusto Pinochetin 1) johdolla ja CIA:n tuella syöksivät vallasta Chilen sosialistisen presidentin Salvador Allenden. Armeijan vallankaappauksessa menetti Amnesty Internationalin mukaan henkensä 30 000 ihmistä. Esitämme teille tällä paikalla dokumentin Salvador Allenden viimeisestä puheesta, jonka hän piti keskellä fasististen voimien hyökkäystä presidentinpalatsiin ja radioasemalle.
Salvador Allende 11. syyskuuta 1973 kello 11.00 radioasema Magellanin lähetyksessä:
Maanmiehet,
Tämä on varmasti viimeinen kerta, kun käännyn puoleenne. Ilmavoimat ovat pommittaneet Radio Portalesin ja Radio Corporacionin lähettimiä. Sanojani ei leimaa katkeruus vaan pettymys. Ne ovat myös moraalinen rangaistus niille, jotka ovat rikkoneet antamansa valan: Chilen sotilaille, amiraali Merinolle 2), joka on itse nimittänyt itsensä laivaston komentajaksi, halveksittavalle kenraali Mendozalle 3), joka vielä eilen vakuutti uskollisuuttaan hallitukselle ja joka on myös itse nimittänyt itsensä järjestyspoliisin päälliköksi. Näiden tosiasioiden valossa voin sanoa työläisille vain yhden asian: En aio erota.
Tässä historiallisessa tilanteessa olen maksava hengelläni uskollisuuteni kansaa kohtaan. Ja voin vakuuttaa teille olevani varma, ettei mikään voi estää tuhansien ja taas tuhansien chileläisten jaloon omatuntoon kylvämäämme siementä tuottamasta satoa. Heillä on valta ja he voivat palata orjuuteen, mutta yhteiskunnan kehitystä ei voi pysäyttää rikollisuuden eikä väkivallan keinoin. Historia kuuluu meille, sillä se on kansojen kätten työtä.
Isänmaani työläiset! Haluan kiittää teitä siitä uskollisuudesta, jota olette aina osoittaneet, luottamuksesta sitä ihmistä kohtaan, joka oli vain oikeudenmukaisuutta tavoittelevien pyrkimysten tulkki, joka sanoillaan velvoitti itsensä kunnioittamaan perustuslakia ja oikeutta ja joka oli uskollinen velvoitteilleen. Nämä ovat viimeisiä hetkiä kääntyä puoleenne, jotta osaisitte ottaa opiksi tapahtuneesta.
Ulkomainen pääoma, taantumus ja imperialismin yhdistyneet voimat ovat luoneet ilmapiirin, jossa armeijan perinteet murenevat, perinteet, jotka olivat kenraali Schneiderin 4) luomia ja komentaja Arayan 5) vahvistamia. Kumpikin näistä miehistä joutui sen yhteiskuntaluokan, niiden ihmisten uhriksi, jotka parhaillaan istuvat kodeissaan ja odottavat pääsevänsä kätyriensä avulla jälleen valtaan voidakseen puolustaa voittojaan ja etuoikeuksiaan. Käännyn ennen kaikkea maamme vaatimattomien naisten puoleen, niiden, jotka viljelevät maata uskoen meihin, jotka tekevät töitä tehtaissa voimiaan säästämättä ja jotka äiteinä tuntevat pyrkimyksemme pitää huolta lapsista. Käännyn niiden puoleen, jotka harjoittavat vapaita ammatteja ja jotka ovat toiminnallaan osoittaneet isänmaallisuutensa, ja niiden, jotka vielä muutamia päiviä sitten kamppailivat tiettyä yhteiskuntaluokkaa edustavien työläisryhmien nostattamaa kapinaa vastaan. Myös siinä oli kysymys niiden etujen puolustamisesta, joita kapitalistinen yhteiskunta tarjoaa omilleen. Käännyn nuorison puoleen, niiden, jotka ovat lauluillaan ilmaisseet meille ilonsa ja taisteluhenkensä. Käännyn chileläisen ihmisen, työläisen, talonpojan, älymystön puoleen, niiden, joita vainotaan, sillä fasismi on jo viime tunteina näyttänyt meille kasvonsa terroritekoina, siltojen ja rautateiden räjäyttämisenä, öljy- ja kaasuputkien tuhoamisena. Mitä tulee vaikenemiseen ... [räjähtävien pommien jyly peittää sanat alleen] ... jolle heidät oli alistettu. Historia on heidät tuomitseva.
Radio Magallanes vaiennetaan taatusti, minkä jälkeen rauhallinen ääneni ei enää tavoita teitä. Se ei haittaa, sillä te kuulette sen edellen. Olen aina oleva kanssanne ja ainakin jättävä jälkeeni muiston ihmisestä, joka oli uskollinen, uskollinen työläisiä kohtaan.
Kansan on puolustettava itseään, mutta se ei saa uhrata itseään. Kansa ei saa antaa alistaa tai tuhota itseään, se ei saa antaa nöyryyttää itseään.
Isänmaani työläiset! Uskon Chileen ja sen kohtaloon. Vielä koittaa toisenlaisten chileläisten aika. Tänä synkkänä ja katkerana petoksen hetkenä teidän tulee tietää, että ennemmin tai myöhemmin, aivan pian, avautuvat jälleen ne suuret kadut, joita pitkin kunniallinen ihminen voi kulkea kohti parempaa yhteiskuntaa. Eläköön Chile! Eläköön kansa! Eläköön työläinen! Nämä ovat viimeiset sanani, ja olen varma, että uhrini ei ole turha. Olen varma, että se on ainakin moraalinen opetus, joka on vievä valanrikkojat, pelkurit ja petturit tuomiolle.
Salvador Alllenden muistomerkki 11. syyskuuta 2014
Tänään on kulunut 41 vuotta siitä, kun fasistiset voimat kenraali Augusto Pinochetin 1) johdolla ja CIA:n tuella syöksivät vallasta Chilen sosialistisen presidentin Salvador Allenden. Armeijan vallankaappauksessa menetti Amnesty Internationalin mukaan henkensä 30 000 ihmistä. Esitämme teille tällä paikalla dokumentin Salvador Allenden viimeisestä puheesta, jonka hän piti keskellä fasististen voimien hyökkäystä presidentinpalatsiin ja radioasemalle.
Salvador Allende 11. syyskuuta 1973 kello 11.00 radioasema Magellanin lähetyksessä:
Maanmiehet,
Tämä on varmasti viimeinen kerta, kun käännyn puoleenne. Ilmavoimat ovat pommittaneet Radio Portalesin ja Radio Corporacionin lähettimiä. Sanojani ei leimaa katkeruus vaan pettymys. Ne ovat myös moraalinen rangaistus niille, jotka ovat rikkoneet antamansa valan: Chilen sotilaille, amiraali Merinolle 2), joka on itse nimittänyt itsensä laivaston komentajaksi, halveksittavalle kenraali Mendozalle 3), joka vielä eilen vakuutti uskollisuuttaan hallitukselle ja joka on myös itse nimittänyt itsensä järjestyspoliisin päälliköksi. Näiden tosiasioiden valossa voin sanoa työläisille vain yhden asian: En aio erota.
Tässä historiallisessa tilanteessa olen maksava hengelläni uskollisuuteni kansaa kohtaan. Ja voin vakuuttaa teille olevani varma, ettei mikään voi estää tuhansien ja taas tuhansien chileläisten jaloon omatuntoon kylvämäämme siementä tuottamasta satoa. Heillä on valta ja he voivat palata orjuuteen, mutta yhteiskunnan kehitystä ei voi pysäyttää rikollisuuden eikä väkivallan keinoin. Historia kuuluu meille, sillä se on kansojen kätten työtä.
Isänmaani työläiset! Haluan kiittää teitä siitä uskollisuudesta, jota olette aina osoittaneet, luottamuksesta sitä ihmistä kohtaan, joka oli vain oikeudenmukaisuutta tavoittelevien pyrkimysten tulkki, joka sanoillaan velvoitti itsensä kunnioittamaan perustuslakia ja oikeutta ja joka oli uskollinen velvoitteilleen. Nämä ovat viimeisiä hetkiä kääntyä puoleenne, jotta osaisitte ottaa opiksi tapahtuneesta.
Ulkomainen pääoma, taantumus ja imperialismin yhdistyneet voimat ovat luoneet ilmapiirin, jossa armeijan perinteet murenevat, perinteet, jotka olivat kenraali Schneiderin 4) luomia ja komentaja Arayan 5) vahvistamia. Kumpikin näistä miehistä joutui sen yhteiskuntaluokan, niiden ihmisten uhriksi, jotka parhaillaan istuvat kodeissaan ja odottavat pääsevänsä kätyriensä avulla jälleen valtaan voidakseen puolustaa voittojaan ja etuoikeuksiaan. Käännyn ennen kaikkea maamme vaatimattomien naisten puoleen, niiden, jotka viljelevät maata uskoen meihin, jotka tekevät töitä tehtaissa voimiaan säästämättä ja jotka äiteinä tuntevat pyrkimyksemme pitää huolta lapsista. Käännyn niiden puoleen, jotka harjoittavat vapaita ammatteja ja jotka ovat toiminnallaan osoittaneet isänmaallisuutensa, ja niiden, jotka vielä muutamia päiviä sitten kamppailivat tiettyä yhteiskuntaluokkaa edustavien työläisryhmien nostattamaa kapinaa vastaan. Myös siinä oli kysymys niiden etujen puolustamisesta, joita kapitalistinen yhteiskunta tarjoaa omilleen. Käännyn nuorison puoleen, niiden, jotka ovat lauluillaan ilmaisseet meille ilonsa ja taisteluhenkensä. Käännyn chileläisen ihmisen, työläisen, talonpojan, älymystön puoleen, niiden, joita vainotaan, sillä fasismi on jo viime tunteina näyttänyt meille kasvonsa terroritekoina, siltojen ja rautateiden räjäyttämisenä, öljy- ja kaasuputkien tuhoamisena. Mitä tulee vaikenemiseen ... [räjähtävien pommien jyly peittää sanat alleen] ... jolle heidät oli alistettu. Historia on heidät tuomitseva.
Radio Magallanes vaiennetaan taatusti, minkä jälkeen rauhallinen ääneni ei enää tavoita teitä. Se ei haittaa, sillä te kuulette sen edellen. Olen aina oleva kanssanne ja ainakin jättävä jälkeeni muiston ihmisestä, joka oli uskollinen, uskollinen työläisiä kohtaan.
Kansan on puolustettava itseään, mutta se ei saa uhrata itseään. Kansa ei saa antaa alistaa tai tuhota itseään, se ei saa antaa nöyryyttää itseään.
Isänmaani työläiset! Uskon Chileen ja sen kohtaloon. Vielä koittaa toisenlaisten chileläisten aika. Tänä synkkänä ja katkerana petoksen hetkenä teidän tulee tietää, että ennemmin tai myöhemmin, aivan pian, avautuvat jälleen ne suuret kadut, joita pitkin kunniallinen ihminen voi kulkea kohti parempaa yhteiskuntaa. Eläköön Chile! Eläköön kansa! Eläköön työläinen! Nämä ovat viimeiset sanani, ja olen varma, että uhrini ei ole turha. Olen varma, että se on ainakin moraalinen opetus, joka on vievä valanrikkojat, pelkurit ja petturit tuomiolle.
1) Kenraali Augusto José Ramón Pinochet Ugarte (1915 - 2006) oli Chilen diktaattori, presidentti, armeijan komentaja ja elinikäinen senaattori, joka nousi valtaan 11.9.1973 tapahtuneen sotilasvallankaappauksen jälkeen.
2) Amiraali José Toribio Merino Castro (1915 - 1996) oli yksi neljästä Chilen sotilasjuntan jäsenestä.
3) Kenraali César Leonidas Mendoza Durán (1918 - 1996) oli yksi neljästä Chilen sotilasjuntan jäsenestä.
4) Kenraali René Schneider Chereau (1913 - 1970) oli Chilen armeijan komentaja, jonka CIA murhasi tiettävästi presidentti Nixonin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Henry Kissingerin määräyksestä.
5) Komentaja Arturo Araya Peeters (1926 - 1973) oli merivoimien kapteeni ja presidentti Allenden neuvonantaja, jonka puolisotilaallinen fasistiryhmä Patria y Libertad murhasi CIA:n avustuksella.
2) Amiraali José Toribio Merino Castro (1915 - 1996) oli yksi neljästä Chilen sotilasjuntan jäsenestä.
3) Kenraali César Leonidas Mendoza Durán (1918 - 1996) oli yksi neljästä Chilen sotilasjuntan jäsenestä.
4) Kenraali René Schneider Chereau (1913 - 1970) oli Chilen armeijan komentaja, jonka CIA murhasi tiettävästi presidentti Nixonin turvallisuuspoliittisen neuvonantajan Henry Kissingerin määräyksestä.
5) Komentaja Arturo Araya Peeters (1926 - 1973) oli merivoimien kapteeni ja presidentti Allenden neuvonantaja, jonka puolisotilaallinen fasistiryhmä Patria y Libertad murhasi CIA:n avustuksella.
envoyé par Juha Rämö - 29/9/2019 - 12:06
×
![]()
Album / Albumi: Mumien – Kantate für Rockband
A long “miscellany piece” and a part of the rock cantata “Mumien” composed by Floh de Cologne in 1974 (see also Frühling In Chile). In its initial part, the piece also includes Alturas, Inti-Illimani's well-known instrumental piece that was considered as their signature tune and turned, though connected in no way to political or social themes, into a symbol of Chilean resistance in the musical and artistic sphere. Salvador Allende's last, very famous speech, broadcast by Radio Magallanes on the morning of 11 September 1973 under coup-involved Chilean Air Force bombing raids and shortly before the President “was suicided”, is partly read in German by Gerd Wollschon, a member of the band from Cologne. Allende's full speech is included here in its German translation. [RV]