Plötsligt öppnades våra ögon,
plötsligt hörde vi alla ljud.
Plötsligt var vi en del av världen,
plötsligt tog vår ungdom slut.
Vi såg ett brinnande barn i rummet,
vi såg en iskall kravallpolis,
vi såg en yngling, som, med en stridsvagn,
tog en annan ynglings liv.
Och vi störtade ut i ljuset,
och vi flämtade efter luft,
och vi slipade våra sinnen som till strid.
Nu var sanningens timme inne;
vi skulle ändra historiens gång;
Vi var klockorna i en avgörande tid.
Gamla vänner, kom fram!
Låt mej trycka er hand!
Låt mej tacka för allt det vi gjorde!
Vi var framtiden då,
och våra segrar består
som dom gör när man gjort det man borde.
Det är en sanning, bland många andra,
att i varje form av kamp
finns det några som, när man lyckas,
alltid råkar gå längst fram.
Men om stridslyckan plötsligt vänder,
och när viljan är allt man har,
och man söker dom främstas händer
finns dom inte längre kvar.
Men skillnaden är go' vänner,
att den som alltid springer bort
bär också nederlagen med sej i sin grav.
Men den som stridar om den så stupar,
och därmed häckals av smitarna,
bär segerhuvan alla sina da'r.
Opportunister gå hem!
Ni var aldrig min vän!
Och vem behöver väl livströtta poser?
Det ni stödjer för dan
skall ni snart lämna kvar,
för ni driver dit vindarna blåser!
Men nu blåser det nya vindar,
och från betydligt närmre håll;
Ja, nu stiger dom gälla skriken
från den rika världens folk.
Nu står missilerna i Europa,
och dom pekar mot mina barn;
Nu skall den gamla kulturen offras
tills bara råttorna finns kvar.
Så jag vänder mej om i natten,
och jag knyter min magra hand,
och jag förbannar att Ni finns till, Herr President!
Men jag skall ropa från högsta tornet,
och jag skall ringa i klockorna;
För jag är stärkare än jag nå'nsin förut känt!
Gamla vänner, kom fram!
Låt mej känna er hand!
Låt oss göra precis som vi gorde!
Vi blir dåtiden se'n,
men vi är samtiden än,
så låt oss göra det ända vi borde!
Nya vänner, kom med!
Nu behöver vi er!
Det är era visioner dom hotar!
Ni är framtiden nu;
Det är era beslut
som formerar det nya Europa!
plötsligt hörde vi alla ljud.
Plötsligt var vi en del av världen,
plötsligt tog vår ungdom slut.
Vi såg ett brinnande barn i rummet,
vi såg en iskall kravallpolis,
vi såg en yngling, som, med en stridsvagn,
tog en annan ynglings liv.
Och vi störtade ut i ljuset,
och vi flämtade efter luft,
och vi slipade våra sinnen som till strid.
Nu var sanningens timme inne;
vi skulle ändra historiens gång;
Vi var klockorna i en avgörande tid.
Gamla vänner, kom fram!
Låt mej trycka er hand!
Låt mej tacka för allt det vi gjorde!
Vi var framtiden då,
och våra segrar består
som dom gör när man gjort det man borde.
Det är en sanning, bland många andra,
att i varje form av kamp
finns det några som, när man lyckas,
alltid råkar gå längst fram.
Men om stridslyckan plötsligt vänder,
och när viljan är allt man har,
och man söker dom främstas händer
finns dom inte längre kvar.
Men skillnaden är go' vänner,
att den som alltid springer bort
bär också nederlagen med sej i sin grav.
Men den som stridar om den så stupar,
och därmed häckals av smitarna,
bär segerhuvan alla sina da'r.
Opportunister gå hem!
Ni var aldrig min vän!
Och vem behöver väl livströtta poser?
Det ni stödjer för dan
skall ni snart lämna kvar,
för ni driver dit vindarna blåser!
Men nu blåser det nya vindar,
och från betydligt närmre håll;
Ja, nu stiger dom gälla skriken
från den rika världens folk.
Nu står missilerna i Europa,
och dom pekar mot mina barn;
Nu skall den gamla kulturen offras
tills bara råttorna finns kvar.
Så jag vänder mej om i natten,
och jag knyter min magra hand,
och jag förbannar att Ni finns till, Herr President!
Men jag skall ropa från högsta tornet,
och jag skall ringa i klockorna;
För jag är stärkare än jag nå'nsin förut känt!
Gamla vänner, kom fram!
Låt mej känna er hand!
Låt oss göra precis som vi gorde!
Vi blir dåtiden se'n,
men vi är samtiden än,
så låt oss göra det ända vi borde!
Nya vänner, kom med!
Nu behöver vi er!
Det är era visioner dom hotar!
Ni är framtiden nu;
Det är era beslut
som formerar det nya Europa!
envoyé par Ceil Herman - 14/11/2018 - 16:44
Langue: anglais
English translation by Ceil Herman
EUROPE
Suddenly our eyes were opened,
suddenly we heard all the sounds.
Suddenly we were a part of the world,
suddenly our youth ended.
We saw a burning child in the room,
we saw an ice cold riot police,
we saw a young man who with a tank,
took another young man's life.
And we plunged out into the light,
and we gasped after air,
and we sharpened our senses to battle.
Now was it the hour of truth,
we should change history's time;
We were clocks in a crucial time.
Old friends come forward!
Let me shake your hands!
Let me thank you for all we did!
We were the future then,
and our victories last
as those do when one does what one ought to.
It is a truth, among many others,
that in every form of struggle
there are some who, when one succeeds,
always seem to be in the front longer.
But if battle success suddenly changes,
and when the will is all one has,
and one seeks those in the front it happens
that one finds them no longer there.
But the difference is good friends,
that those who always run away
always bear the defeat with them into their graves.
But those who battle if they do so,
and bullied by the cowards,
carry the victory all their days.
Opportunists go home!
You were never my friend!
And who needs tiring poses?
What you stood for
you will soon leave,
for you pursue where the winds are blowing!
But now there are new winds blowing,
and from significantly nearer directions;
Yes, now there are high pitched screams
from the world's rich people.
Now there are missiles in Europe,
and they are pointed against my children
Now the old culture will be sacrificed
until only the rats are left.
So I turn back in the night,
and I clench my gaunt hand,
and I curse that you are here, Mr. President!
But I will shout from the highest tower
and I will ring the bells;
Because I am stronger that I ever felt before!
Old friends, come forward!
Let me feel your hands;
Let us do exactly what we did!
We were the past then,
but we are contemporaries now,
so let us do what we ought to!
New friends come forth!
We need you now!
It's your visions that they are threatening!
You are the future now;
It's your decisions
which form the new Europe!
Suddenly our eyes were opened,
suddenly we heard all the sounds.
Suddenly we were a part of the world,
suddenly our youth ended.
We saw a burning child in the room,
we saw an ice cold riot police,
we saw a young man who with a tank,
took another young man's life.
And we plunged out into the light,
and we gasped after air,
and we sharpened our senses to battle.
Now was it the hour of truth,
we should change history's time;
We were clocks in a crucial time.
Old friends come forward!
Let me shake your hands!
Let me thank you for all we did!
We were the future then,
and our victories last
as those do when one does what one ought to.
It is a truth, among many others,
that in every form of struggle
there are some who, when one succeeds,
always seem to be in the front longer.
But if battle success suddenly changes,
and when the will is all one has,
and one seeks those in the front it happens
that one finds them no longer there.
But the difference is good friends,
that those who always run away
always bear the defeat with them into their graves.
But those who battle if they do so,
and bullied by the cowards,
carry the victory all their days.
Opportunists go home!
You were never my friend!
And who needs tiring poses?
What you stood for
you will soon leave,
for you pursue where the winds are blowing!
But now there are new winds blowing,
and from significantly nearer directions;
Yes, now there are high pitched screams
from the world's rich people.
Now there are missiles in Europe,
and they are pointed against my children
Now the old culture will be sacrificed
until only the rats are left.
So I turn back in the night,
and I clench my gaunt hand,
and I curse that you are here, Mr. President!
But I will shout from the highest tower
and I will ring the bells;
Because I am stronger that I ever felt before!
Old friends, come forward!
Let me feel your hands;
Let us do exactly what we did!
We were the past then,
but we are contemporaries now,
so let us do what we ought to!
New friends come forth!
We need you now!
It's your visions that they are threatening!
You are the future now;
It's your decisions
which form the new Europe!
envoyé par Ceil Herman - 14/11/2018 - 17:03
Langue: finnois
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finsk översättning / Suomennos: Juha Rämö
EUROOPPA
Yhtäkkiä silmämme avautuivat,
yhtäkkiä kuulimme kaikki äänet.
Yhtäkkiä olimme osa maailmaa,
yhtäkkiä nuoruutemme oli ohi.
Me näimme lapsen palavan huoneessa,
me näimme mellakkapoliisin,
me näimme nuorukaisen panssarivaunussaan
riistävän toisen nuorukaisen hengen.
Ja me ryntäsimme valoon,
ja me haukoimme ilmaa,
ja me terästimme aistimme kuin taisteluun valmistautuen.
Totuuden hetki oli koittanut.
Meidän piti muuttaa historian kulkua.
Me olimme ratkaisevien hetkien ajannäyttäjiä.
Tulkaa, vanhat ystävät!
Sallikaa minun puristaa kättänne!
Sallikaa minun kiittää teitä kaikesta tekemästänne!
Me olimme sen ajan tulevaisuus,
ja meidän voittomme elävät
niin kuin aina, kun tekee sen, mikä on tehtävä.
Totuus monien muiden joukossa on,
että jokaisessa taistelussa
on aina niitä, jotka onnistuessaan
pääsevät pidemmälle kuin muut.
Mutta jos onni yhtäkkiä kääntyy
ja jäljellä on enää tahto,
ei etsiessään enää löydäkään
käsiä, joihin tarttua.
Mutta ero, hyvät ystävät, on siinä,
että se, joka aina pakenee paikalta,
saa myös kantaa tappion kalkkia hautaansa asti,
kun taas se, joka taistelee loppuun saakka
ja joutuu siitä hyvästä kuuntelemaan luopioiden pilkkaa,
saa päiviensä loppuun kantaa kunnian kruunua.
Opportunistit, menkää kotiinne!
Te ette ole koskaan olleet ystäviäni!
Sen, mitä te tänään kannatatte,
te jätätte huomenna taaksenne,
sillä te menette sinne, minne tuuli teitä kuljettaa.
Mutta nyt puhaltavat uudet tuulet
ja lähempää kuin koskaan.
Nyt kantautuu korviimme
rikkaan maailman läpitunkeva huuto.
Nyt ovat ohjukset valmiina Euroopassa,
ja ne on suunnattu kohti minun lapsiani.
Nyt uhrataan vanha kulttuuri,
kunnes jäljellä ovat vain rotat.
Tänä yönä minä käännyn takaisin
ja puristan laihan käteni nyrkkiin
ja kiroan olemassaolonne, herra presidentti! *)
Korkeimmasta tornista minä huudan
ja annan kellojen soida,
sillä tunnen itseni vahvemmaksi kuin koskaan!
Tulkaa, vanhat ystäväni!
Ojentakaa minulle kätenne
ja tehkää kanssani se, minkä teimme silloin!
Silloin oli silloin,
mutta nyt on nyt,
ja meidän on tehtävä se ainoa, mikä pitää tehdä!
Liittykää joukkoomme, uudet ystävät!
Me tarvitsemme teitä nyt!
Uhattuina ovat teidän unelmanne.
Te olette tulevaisuus.
Teidän päätöksistänne
syntyy uusi Eurooppa.
Yhtäkkiä silmämme avautuivat,
yhtäkkiä kuulimme kaikki äänet.
Yhtäkkiä olimme osa maailmaa,
yhtäkkiä nuoruutemme oli ohi.
Me näimme lapsen palavan huoneessa,
me näimme mellakkapoliisin,
me näimme nuorukaisen panssarivaunussaan
riistävän toisen nuorukaisen hengen.
Ja me ryntäsimme valoon,
ja me haukoimme ilmaa,
ja me terästimme aistimme kuin taisteluun valmistautuen.
Totuuden hetki oli koittanut.
Meidän piti muuttaa historian kulkua.
Me olimme ratkaisevien hetkien ajannäyttäjiä.
Tulkaa, vanhat ystävät!
Sallikaa minun puristaa kättänne!
Sallikaa minun kiittää teitä kaikesta tekemästänne!
Me olimme sen ajan tulevaisuus,
ja meidän voittomme elävät
niin kuin aina, kun tekee sen, mikä on tehtävä.
Totuus monien muiden joukossa on,
että jokaisessa taistelussa
on aina niitä, jotka onnistuessaan
pääsevät pidemmälle kuin muut.
Mutta jos onni yhtäkkiä kääntyy
ja jäljellä on enää tahto,
ei etsiessään enää löydäkään
käsiä, joihin tarttua.
Mutta ero, hyvät ystävät, on siinä,
että se, joka aina pakenee paikalta,
saa myös kantaa tappion kalkkia hautaansa asti,
kun taas se, joka taistelee loppuun saakka
ja joutuu siitä hyvästä kuuntelemaan luopioiden pilkkaa,
saa päiviensä loppuun kantaa kunnian kruunua.
Opportunistit, menkää kotiinne!
Te ette ole koskaan olleet ystäviäni!
Sen, mitä te tänään kannatatte,
te jätätte huomenna taaksenne,
sillä te menette sinne, minne tuuli teitä kuljettaa.
Mutta nyt puhaltavat uudet tuulet
ja lähempää kuin koskaan.
Nyt kantautuu korviimme
rikkaan maailman läpitunkeva huuto.
Nyt ovat ohjukset valmiina Euroopassa,
ja ne on suunnattu kohti minun lapsiani.
Nyt uhrataan vanha kulttuuri,
kunnes jäljellä ovat vain rotat.
Tänä yönä minä käännyn takaisin
ja puristan laihan käteni nyrkkiin
ja kiroan olemassaolonne, herra presidentti! *)
Korkeimmasta tornista minä huudan
ja annan kellojen soida,
sillä tunnen itseni vahvemmaksi kuin koskaan!
Tulkaa, vanhat ystäväni!
Ojentakaa minulle kätenne
ja tehkää kanssani se, minkä teimme silloin!
Silloin oli silloin,
mutta nyt on nyt,
ja meidän on tehtävä se ainoa, mikä pitää tehdä!
Liittykää joukkoomme, uudet ystävät!
Me tarvitsemme teitä nyt!
Uhattuina ovat teidän unelmanne.
Te olette tulevaisuus.
Teidän päätöksistänne
syntyy uusi Eurooppa.
* ) Björn Afzelius kirjoittaa: »Kun Ronald Reaganista tuli Yhdysvaltain presidentti vuonna 1980, maailma otti ison askeleen taaksepäin. Ei kestänyt pitkään, kun venäläiset ja amerikkalaiset ydinohjukset jo olivat nokakkain Länsi-Saksan ja DDR:n rajalla. Monet pelkäsivät minun laillani pahinta. Kauhistuttava aika - ja kauhistuttava presidentti!«
envoyé par Juha Rämö - 15/11/2018 - 10:41
×
![]()
Text och musik/Lyrics and music: Björn Afzelius
Album: Exil
Björn Afzelius wrote the following notes about his song:
When Ronald Reagan became the President of the United States in 1980, the world took a large step backwards. Soon the Russian and American nuclear weapons were with us at the border between Western Germany and the DDR, and many feared the worst.. Even I. A terrible time and a terrible president."