I had a dream, Mom, I had it last night
Dreamed I was home again and it felt so right
We were all together the way it used to be
You, Mom, and Dad, the kids and me
Then I woke up and all of you were gone
Heard my captain shout, Up and at 'em, Ron
We moved out, we were hunting that night
The mean old enemy 'cause that's how grown men fight.
We got 'em, Mom, and we got at least eight
Civilians were in the way but we didn't dare wait
A woman was coming, she was shooting her way
I quickly shot her dead on that awful day.
But my rifle's automatic and it wouldn't stop
And more bullets came, even after she dropped
And behind her dead body on the floor of a cave
My bullets took away, Mom, what the Lord himself gave.
It was a baby, Mom, just two months old
They say to forget it -- That is what I'm told
But it keeps coming back and I don't know
what to do
Don't know who to ask, so I'm turning to you.
Why must I kill, Mom, and why women and kids
Who knows who is right, it can't be what I did
I wish to God I was home again and out of this hell
Will it be me, Mom, when next they toll the bell.
But why must I kill, Mom, and why a little baby
They think that they are right, who knows maybe
We think it's us that knows just how things should be
I only know that caught between, is a mother, a babe and me.
Dreamed I was home again and it felt so right
We were all together the way it used to be
You, Mom, and Dad, the kids and me
Then I woke up and all of you were gone
Heard my captain shout, Up and at 'em, Ron
We moved out, we were hunting that night
The mean old enemy 'cause that's how grown men fight.
We got 'em, Mom, and we got at least eight
Civilians were in the way but we didn't dare wait
A woman was coming, she was shooting her way
I quickly shot her dead on that awful day.
But my rifle's automatic and it wouldn't stop
And more bullets came, even after she dropped
And behind her dead body on the floor of a cave
My bullets took away, Mom, what the Lord himself gave.
It was a baby, Mom, just two months old
They say to forget it -- That is what I'm told
But it keeps coming back and I don't know
what to do
Don't know who to ask, so I'm turning to you.
Why must I kill, Mom, and why women and kids
Who knows who is right, it can't be what I did
I wish to God I was home again and out of this hell
Will it be me, Mom, when next they toll the bell.
But why must I kill, Mom, and why a little baby
They think that they are right, who knows maybe
We think it's us that knows just how things should be
I only know that caught between, is a mother, a babe and me.
Langue: finnois
Traduzione / Translation / Traduction / Suomennos: Juha Rämö
KIRJE VIETNAMISTA
Näin unta, äiti, se oli viime yönä,
näin unta, että olin kotona ja se tuntui niin hyvältä.
Olimme kaikki yhdessä niin kuin ennen,
sinä äiti, isä, lapset ja minä.
Sitten heräsin, ja te kaikki olitte poissa.
Kuulin kapteenin huutavan: »Ylös ja sotimaan, Ron!«
Lähdimme liikkeelle, ja sinä yönä me saalistimme
julmaa vanhaa vihollista, koska niin aikamiehet sotivat.
Me saimme ne, äiti, niitä oli ainakin kahdeksan.
Siviilejä oli tiellä, mutta emme voineet jäädä odottamaan.
Muuan nainen tuli meitä kohden silmittömästi tulittaen.
Ammuin hänet nopeasti kuoliaaksi tuona kauheana päivänä.
Mutta aseeni on automaattinen ja se vain jatkoi
luotien sylkemistä senkin jälkeen, kun nainen oli kaatunut,
ja hänen kuolleen ruumiinsa takana luolan lattialla
luotini tavoittivat jotain, äiti, minkä itse Jumala oli antanut.
Se oli pieni lapsi, äiti, vain kaksi kuukautta vanha.
Minua on käsketty unohtamaan, niin minulle sanotaan.
Mutta se palaa mieleeni yhä uudelleen, enkä tiedä, mitä tekisin.
En tiedä, keneltä kysyisin, ja niinpä käännyn sinun puoleesi.
Miksi minun täytyy tappaa, äiti, miksi naisia ja lapsia?
Kuka tietää, kuka on oikeassa, ei voi olla, että tein niin.
Hyvä Jumala, kunpa olisin jo kotona ja poissa tästä helvetistä.
Olenkohan se minä, äiti, kun ovikello seuraavan kerran soi?
Mutta miksi minun täytyy tappaa, äiti, ja miksi pieni lapsi?
He luulevat olevansa oikeassa ja kukaties ovatkin
ja me luulemme, että me tiedämme, kuinka asioiden pitäisi olla.
Minä tiedän, että tästä eteenpäin on vain tämä: äiti, lapsi ja minä.
Näin unta, äiti, se oli viime yönä,
näin unta, että olin kotona ja se tuntui niin hyvältä.
Olimme kaikki yhdessä niin kuin ennen,
sinä äiti, isä, lapset ja minä.
Sitten heräsin, ja te kaikki olitte poissa.
Kuulin kapteenin huutavan: »Ylös ja sotimaan, Ron!«
Lähdimme liikkeelle, ja sinä yönä me saalistimme
julmaa vanhaa vihollista, koska niin aikamiehet sotivat.
Me saimme ne, äiti, niitä oli ainakin kahdeksan.
Siviilejä oli tiellä, mutta emme voineet jäädä odottamaan.
Muuan nainen tuli meitä kohden silmittömästi tulittaen.
Ammuin hänet nopeasti kuoliaaksi tuona kauheana päivänä.
Mutta aseeni on automaattinen ja se vain jatkoi
luotien sylkemistä senkin jälkeen, kun nainen oli kaatunut,
ja hänen kuolleen ruumiinsa takana luolan lattialla
luotini tavoittivat jotain, äiti, minkä itse Jumala oli antanut.
Se oli pieni lapsi, äiti, vain kaksi kuukautta vanha.
Minua on käsketty unohtamaan, niin minulle sanotaan.
Mutta se palaa mieleeni yhä uudelleen, enkä tiedä, mitä tekisin.
En tiedä, keneltä kysyisin, ja niinpä käännyn sinun puoleesi.
Miksi minun täytyy tappaa, äiti, miksi naisia ja lapsia?
Kuka tietää, kuka on oikeassa, ei voi olla, että tein niin.
Hyvä Jumala, kunpa olisin jo kotona ja poissa tästä helvetistä.
Olenkohan se minä, äiti, kun ovikello seuraavan kerran soi?
Mutta miksi minun täytyy tappaa, äiti, ja miksi pieni lapsi?
He luulevat olevansa oikeassa ja kukaties ovatkin
ja me luulemme, että me tiedämme, kuinka asioiden pitäisi olla.
Minä tiedän, että tästä eteenpäin on vain tämä: äiti, lapsi ja minä.
envoyé par Juha Rämö - 30/10/2016 - 08:42
×
![]()
Testo da Broadside #64 , novembre 1965