Посвящается евпаторийскому десанту
За нашей спиной остались паденья, закаты,
Ну хоть бы ничтожный, ну хоть бы невидимый взлет!
Мне хочется верить, что черные наши бушлаты
Дадут нам возможность сегодня увидеть восход.
Сегодня на людях сказали: «Умрите геройски!»
Попробуем - ладно! Увидим, какой оборот.
Я только подумал, чужие куря папироски:
«Тут кто как сумеет, - мне важно увидеть восход.»
Особая рота - особый почет для сапера.
Не прыгайте с финкой на спину мою из ветвей,
Напрасно стараться, - я и с перерезанным горлом
Сегодня увижу восход до развязки своей.
Прошли по тылам мы, держась, чтоб не резать их сонных,
И вдруг я заметил, когда прокусили проход, -
Еще несмышленый, зеленый, но чуткий подсолнух
Уже повернулся верхушкой своей на восход.
За нашей спиною в шесть тридцать остались - я знаю, -
Не только паденья, закаты, но взлет и восход.
Два провода голых, зубами скрипя, зачищаю, -
Восхода не видел, но понял: вот-вот - и взойдет.
...Уходит обратно на нас поредевшая рота.
Что было - не важно, а важен лишь взорваный форт.
Мне хочется верить, что грубая наша работа
Вам дарит возможность беспошлинно видеть восход.
За нашей спиной остались паденья, закаты,
Ну хоть бы ничтожный, ну хоть бы невидимый взлет!
Мне хочется верить, что черные наши бушлаты
Дадут нам возможность сегодня увидеть восход.
Сегодня на людях сказали: «Умрите геройски!»
Попробуем - ладно! Увидим, какой оборот.
Я только подумал, чужие куря папироски:
«Тут кто как сумеет, - мне важно увидеть восход.»
Особая рота - особый почет для сапера.
Не прыгайте с финкой на спину мою из ветвей,
Напрасно стараться, - я и с перерезанным горлом
Сегодня увижу восход до развязки своей.
Прошли по тылам мы, держась, чтоб не резать их сонных,
И вдруг я заметил, когда прокусили проход, -
Еще несмышленый, зеленый, но чуткий подсолнух
Уже повернулся верхушкой своей на восход.
За нашей спиною в шесть тридцать остались - я знаю, -
Не только паденья, закаты, но взлет и восход.
Два провода голых, зубами скрипя, зачищаю, -
Восхода не видел, но понял: вот-вот - и взойдет.
...Уходит обратно на нас поредевшая рота.
Что было - не важно, а важен лишь взорваный форт.
Мне хочется верить, что грубая наша работа
Вам дарит возможность беспошлинно видеть восход.
inviata da emanuele ricciardi - 24/1/2011 - 23:22
Lingua: Inglese
English Version © George Tokarev. Translation, 2001
Black jackets were the uniform for the penalty battalions in the Soviet Army during the World War II. Convicts from jails and other people, punished for anything, were sent to these battalions. These troops were ruthlessly used in the most desperate operations. 98% of the black jackets were killed.
Black jackets were the uniform for the penalty battalions in the Soviet Army during the World War II. Convicts from jails and other people, punished for anything, were sent to these battalions. These troops were ruthlessly used in the most desperate operations. 98% of the black jackets were killed.
The black jackets
The failures and sunsets - that’s all that we commonly hare,
And yet no rise so far to improve such a terrible plight.
I want to believe that the black jackets we have to wear
Will give us tomorrow the chances to see the sunlight.
Today we were told “You should die like heroes, brothers”.
O.K. We will try it, we’re going to see what is on...
I only decided, while smoking the shag of the others:
“Each plays on his own - tomorrow I must see the dawn”.
A special battalion - a sapper is specially proud!
Don’t jump on my back from the branches to stab me or stun,
In vain all the efforts, ‘cause even if I am knocked out,
I’ll see, however, - I’m certain - the rise of the sun.
We crawled through the rear not stabbing them that early hour,
The pass in the wires was made and I saw in a trice -
So green and so feeble yet smart and keen-witted sunflower
Already had turned its small head towards the rise.
It’s now six-thirty! Between life and death we still hover,
We hope to rise from the failures that were base and vile!
My teeth, like a vice, hold two wires, unclean and ncovered-
I saw no sunrise but felt - it would rise in a while!
The squad’s coming back but no more than a quarter’s returning...
Yet this doesn’t matter, what matters - the fort had beenblown!
I want to believe that the black job we did in the morning
Will later on let you see freely the dawn!
The failures and sunsets - that’s all that we commonly hare,
And yet no rise so far to improve such a terrible plight.
I want to believe that the black jackets we have to wear
Will give us tomorrow the chances to see the sunlight.
Today we were told “You should die like heroes, brothers”.
O.K. We will try it, we’re going to see what is on...
I only decided, while smoking the shag of the others:
“Each plays on his own - tomorrow I must see the dawn”.
A special battalion - a sapper is specially proud!
Don’t jump on my back from the branches to stab me or stun,
In vain all the efforts, ‘cause even if I am knocked out,
I’ll see, however, - I’m certain - the rise of the sun.
We crawled through the rear not stabbing them that early hour,
The pass in the wires was made and I saw in a trice -
So green and so feeble yet smart and keen-witted sunflower
Already had turned its small head towards the rise.
It’s now six-thirty! Between life and death we still hover,
We hope to rise from the failures that were base and vile!
My teeth, like a vice, hold two wires, unclean and ncovered-
I saw no sunrise but felt - it would rise in a while!
The squad’s coming back but no more than a quarter’s returning...
Yet this doesn’t matter, what matters - the fort had beenblown!
I want to believe that the black job we did in the morning
Will later on let you see freely the dawn!
inviata da emanuele ricciardi - 24/1/2011 - 23:26
Lingua: Francese
Versione francese
© Antoine Lobstein. Traduction, ?
© Antoine Lobstein. Traduction, ?
Les cabans noirs
Nous avons laissé derrière nous des défaites, des crépuscules
Si seulement il y avait eu un envol insignifiant, même invisible.
Je veux croire que nos cabans noirs
Me permettront aujourd’hui de voir l’aurore.
Aujourd’hui on nous a dit devant les gens: Mourez héroiquement!
On essaiera, d’accord! On verra comment ça tournera.
Mais j’ai pensé en fumant des cigarettes qu’on m’avait passées:
Chacun fait ce qu’il peut, moi ce que je veux, c’est voir l’aurore.
Un commando spécial, c’est un honneur spécial pour un sapeur.
Ne me tombez pas dessus du haut des arbres avec un poignard.
Pas la peine de vous donner du mal: même la gorge ouverte
Je verrai aujourd’hui l’aurore jusqu’au bout.
On a traversé les arrières, en se retenant pour ne pas égorger les ennemis endormis
Et soudain j’ai remarqué en coupant les barbelés avec les dents
Un tournesol encore nigaud, tout vert, mais sensible
Qui avait déjà tourné sa tête vers le levant.
Derrière mon dos à six heures trente sont restés, je le sais
Non seulement des défaites et des crépuscules, mais aussi des envols et des aurores.
Je dépouille en grimaçant deux fils avec mes dents.
Je n’ai pas vu l’aurore mais je sentais qu’encore un peu et elle serait là.
Le commando revient sur ses pas, décimé.
Ce qui s’est passé n’a pas d’importance: ce qui est important c’est d’avoir fait sauter le fort.
Je veux croire que notre sale travail
Vous permettra de voir maintenant sans entraves l’aurore.
Nous avons laissé derrière nous des défaites, des crépuscules
Si seulement il y avait eu un envol insignifiant, même invisible.
Je veux croire que nos cabans noirs
Me permettront aujourd’hui de voir l’aurore.
Aujourd’hui on nous a dit devant les gens: Mourez héroiquement!
On essaiera, d’accord! On verra comment ça tournera.
Mais j’ai pensé en fumant des cigarettes qu’on m’avait passées:
Chacun fait ce qu’il peut, moi ce que je veux, c’est voir l’aurore.
Un commando spécial, c’est un honneur spécial pour un sapeur.
Ne me tombez pas dessus du haut des arbres avec un poignard.
Pas la peine de vous donner du mal: même la gorge ouverte
Je verrai aujourd’hui l’aurore jusqu’au bout.
On a traversé les arrières, en se retenant pour ne pas égorger les ennemis endormis
Et soudain j’ai remarqué en coupant les barbelés avec les dents
Un tournesol encore nigaud, tout vert, mais sensible
Qui avait déjà tourné sa tête vers le levant.
Derrière mon dos à six heures trente sont restés, je le sais
Non seulement des défaites et des crépuscules, mais aussi des envols et des aurores.
Je dépouille en grimaçant deux fils avec mes dents.
Je n’ai pas vu l’aurore mais je sentais qu’encore un peu et elle serait là.
Le commando revient sur ses pas, décimé.
Ce qui s’est passé n’a pas d’importance: ce qui est important c’est d’avoir fait sauter le fort.
Je veux croire que notre sale travail
Vous permettra de voir maintenant sans entraves l’aurore.
inviata da emanuele ricciardi - 24/1/2011 - 23:28
Questa canzone è espressamente dedicata alle truppe da sbarco di Evpatorija e mi ricordo di averla ascoltata dal vivo, purtroppo non dal suo autore, comunque da Moni Ovadia che l'ha riproposta, addirittura in lingua originale, nello spettacolo del 1996 “Ballata di Fine Millenio” (che tra l'altro terminava con “Take this Waltz” di Leonard Cohen tratto dal Piccolo Valzer Viennese di F. G. Lorca). Volodja la compose durante le riprese di “Una cattiva brava persona”. Alcune scene del film erano girate a Saki, in Crimea, dov'è il monumento eretto a memoria dello sbarco del 5 gennaio 1942 e dove questi 700 incursori della Marina Militare Sovietica avevano l'ordine preciso di impegnare il più possibile le truppe nemiche che assediavano Sebastopoli. Durò tre giorni, poi fu la fine. Vysockij, tra l'altro, vinse con questo film anche il premio Cariddi per la migliore interpretazione maschile al 5° Festival della Nazioni di Taormina, ma neppure lo seppe, in quanto al Festival la delegazione sovietica non era presente.
Flavio Poltronieri - wysotsky.com
Flavio Poltronieri - wysotsky.com
Flavio Poltronieri - 21/11/2017 - 16:42
Lingua: Finlandese
Versione finlandese / Finnish version / Version finnoise / Финская версия / Suomenkielinen versio: Turkka Mali
Audio link to the song performed by Mika & Turkka Mali: https://www.youtube.com/watch?v=IzDkQXwCVMI
Audio link to the song performed by Mika & Turkka Mali: https://www.youtube.com/watch?v=IzDkQXwCVMI
AURINGONNOUSU
Meidän taaksemme jäivät ne sodat ja auringonlaskut,
vaan vielä mä aamunkin nähdä niin tahtoisin tään.
Kerran tulevat päivät, kun asetakkien risaiset taskut
paluulippua kantaa, ja nousun taas auringon nään.
Meille sanottiin aina: te kuolkaa kuin sankarit kuolee.
No, vietäväks' täällä mä yksin vain kohtalon jään.
Se heidän mieltä ei paina, ne sätkän vain kääri ja nuolee,
vaan minulle riittää, kun nousun taas auringon nään.
Ollut en tykin ruokaa, vaan pääsin mä joukkoihin, missä
ei ammuta lainkaan, sut salaa vain puukotetaan.
Meitä monta niin huokaa haavoissa kirvelevissä.
Tämän kestän, jos nähdä taas nousun vain auringon saan.
Kun aurigonkukan mä näin, se kääntyi taivasta kohti.
Puoli kuusi sen tiesin: yhdentekevää voittomme on,
sillä tehtävä tärkein, näin laillani muutkin kai pohti,
on lahjoittaa teille uus' auringonnousu vain.
Meidän taaksemme jäivät ne sodat ja auringonlaskut,
vaan vielä mä aamunkin nähdä niin tahtoisin tään.
Kerran tulevat päivät, kun asetakkien risaiset taskut
paluulippua kantaa, ja nousun taas auringon nään.
Meille sanottiin aina: te kuolkaa kuin sankarit kuolee.
No, vietäväks' täällä mä yksin vain kohtalon jään.
Se heidän mieltä ei paina, ne sätkän vain kääri ja nuolee,
vaan minulle riittää, kun nousun taas auringon nään.
Ollut en tykin ruokaa, vaan pääsin mä joukkoihin, missä
ei ammuta lainkaan, sut salaa vain puukotetaan.
Meitä monta niin huokaa haavoissa kirvelevissä.
Tämän kestän, jos nähdä taas nousun vain auringon saan.
Kun aurigonkukan mä näin, se kääntyi taivasta kohti.
Puoli kuusi sen tiesin: yhdentekevää voittomme on,
sillä tehtävä tärkein, näin laillani muutkin kai pohti,
on lahjoittaa teille uus' auringonnousu vain.
inviata da Juha Rämö - 29/1/2018 - 10:54
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Финский перевод / Suomennos: Antti Torvinen
Meidän selkämme taakse jäi vähitellen hiipuva auringonlasku,
ja olkoon vaikka mitätön, vaikkapa vain näkymätön sarastus!
Minä haluan uskoa, että meidän mustat puseromme
antavat minulle mahdollisuuden tänään nähdä auringonnousun.
Tänään ihmisille sanottiin: "Kuolkaa sankarillisesti!"
No, hyvä on, yritetään, myöhemmin nähdään millaisin tuloksin...
Minä vain ajattelen vieraita tupakoita poltellessani:
täällä ollaan - kuka mitenkin osaa - minulle on tärkeää nähdä auringonnousu.
Erityisjoukot - erityinen kunnia pioneerille.
Älkää syöksykö puukkoinenne minun selkääni pusikosta,
turha yrittää - minä jopa katkaistuin kurkuin
tänään tulen näkemään auringonnousun omana ratkaisunani.
Me menimme vihollisen selustaan henkeä pidätellen, ettemme häiritsisi heidän untaan,
ja äkkiä minä huomasin, juuri kun murrettiin läpikulku:
vielä lähes huomaamaton vihreä mutta herkkä auringonkukka
oli jo kääntänyt kukkahuippunsa kohti auringonnousua.
Meidän selkämme taakse kello kuusi kolmekymmentä jäi vähitellen, minä tiedän,
ei ainoastaan hiipuva auringonlasku vaan myös - voiton sarastus ja auringonnousu.
Kaksi johtoa paljain hampain kirskuen yhdistäen
auringonnousua en nähnyt, mutta ymmärsin, että aivan pian se tapahtuu!
Niin kulkee takaisin meidän harvennut joukkomme.
Mitä tapahtui, ei ole tärkeää, tärkeää on vain räjäytetty linnoitus.
Minä haluaisin uskoa, että tämä meidän karkea työmme
antaisi teille mahdollisuuden ilman tullimaksua nähdä auringonnousu!
ja olkoon vaikka mitätön, vaikkapa vain näkymätön sarastus!
Minä haluan uskoa, että meidän mustat puseromme
antavat minulle mahdollisuuden tänään nähdä auringonnousun.
Tänään ihmisille sanottiin: "Kuolkaa sankarillisesti!"
No, hyvä on, yritetään, myöhemmin nähdään millaisin tuloksin...
Minä vain ajattelen vieraita tupakoita poltellessani:
täällä ollaan - kuka mitenkin osaa - minulle on tärkeää nähdä auringonnousu.
Erityisjoukot - erityinen kunnia pioneerille.
Älkää syöksykö puukkoinenne minun selkääni pusikosta,
turha yrittää - minä jopa katkaistuin kurkuin
tänään tulen näkemään auringonnousun omana ratkaisunani.
Me menimme vihollisen selustaan henkeä pidätellen, ettemme häiritsisi heidän untaan,
ja äkkiä minä huomasin, juuri kun murrettiin läpikulku:
vielä lähes huomaamaton vihreä mutta herkkä auringonkukka
oli jo kääntänyt kukkahuippunsa kohti auringonnousua.
Meidän selkämme taakse kello kuusi kolmekymmentä jäi vähitellen, minä tiedän,
ei ainoastaan hiipuva auringonlasku vaan myös - voiton sarastus ja auringonnousu.
Kaksi johtoa paljain hampain kirskuen yhdistäen
auringonnousua en nähnyt, mutta ymmärsin, että aivan pian se tapahtuu!
Niin kulkee takaisin meidän harvennut joukkomme.
Mitä tapahtui, ei ole tärkeää, tärkeää on vain räjäytetty linnoitus.
Minä haluaisin uskoa, että tämä meidän karkea työmme
antaisi teille mahdollisuuden ilman tullimaksua nähdä auringonnousu!
inviata da Juha Rämö - 29/1/2018 - 10:55
×
![]()
Le giacche nere erano le uniformi dei battaglioni dell'armata sovietica formati da detenuti.
Questi uomini furono usati nelle operazioni più disperate.
Il 98% di loro perse la vita.