Kom kättare, kom syndare, med svagheter och fel,
men som ändå vågar stå för vad ni är.
Jag biktar mej för er i natt, jag söker mej till er.
Jag vill alltid våga säga vad jag ser.
Jag är en man med brister men jag söker sanningen.
Och det är mer än man kan säg om hycklarna.
Så när bomberna faller över Palestinas barn,
i tältlägren i södra Libanon,
då står jag mitt i kyrkan och frågar hycklarna
vem Dom Utvalda skall bränna nästa gång.
Kom säg mej nå't om skökorna som alla trampar ner,
men som bara tar betalt för vad dom ger.
Och vad tycks om moralisterna som skräpper med sin dygd,
och själva lägger sej för ställning och manér?
Skall slinkan gå med näsan i backen i sin skam?
Det finns ju värre slampor än hon känner till.
Ja, en förfinad societetsmadame är ett kostsamt värmekrus
för hon förväntar sej ett drönarliv i lyx.
Och när glöden har falnat, och basarerna tar vid,
får försörjarn gå till horan för en kyss.
Kom se på journalisterna, på samhällsgisslarna;
Många av dom plottrar bort sin möjlighet.
Ja, vad får jag för pultronerna som fläckar spalterna
med byskvaller och annan harmlöshet?
Vars enda ambitioner är en byline och en lön
och ett stambord där Det Vackra Folket finns
medan andra bryter ryggen i jakt på sanningar
som skrämmer skiten ur en livrädd redaktion.
Ja, till dom sista vill jag säga, innan tystnaden tar vid:
Vi behöver folk som fattar sin mission!
Kom se dom gamla vännerna som börjat tackla av
inför tidens tjat om "opolitiskhet"
Ja, det är möjligt det är inne nu med kramvänliga ord,
med mjukisar och "objektivitet"
Men hur skall en sleten gruvarbetare satsa på "livskvalitet"?
Hur skall en ensam mor "förverkliga sej själv"?
Nej, politik är inget mode, ingen "ball och trendig grej"
För dom flesta är det en livsnödvändighet.
Och dom fjantar som kan unna sej att "satsa på sej själv"
dem ger väl fan i resten av vår mänsklighet!
Kom ni som ockuperar fabriker och kontor
när dom sliter själva brödet ur er hand.
Och kom ni som vågar fjättra er längs järnvägsrälsarna,
för att stoppa Homoslyrbesprutarna.
Kom ni som demonstrerar för nedrustning och fred.
Kom ni som slåss för daghemsplatserna.
Och kom ni som orkar kämpa för dom som ska ta vid
i en tid då man är rädd att skaffa barn.
Ja, till er vill jag säga:
Denne sången är till er!
För ni är dom enda hjältarna vi har!
men som ändå vågar stå för vad ni är.
Jag biktar mej för er i natt, jag söker mej till er.
Jag vill alltid våga säga vad jag ser.
Jag är en man med brister men jag söker sanningen.
Och det är mer än man kan säg om hycklarna.
Så när bomberna faller över Palestinas barn,
i tältlägren i södra Libanon,
då står jag mitt i kyrkan och frågar hycklarna
vem Dom Utvalda skall bränna nästa gång.
Kom säg mej nå't om skökorna som alla trampar ner,
men som bara tar betalt för vad dom ger.
Och vad tycks om moralisterna som skräpper med sin dygd,
och själva lägger sej för ställning och manér?
Skall slinkan gå med näsan i backen i sin skam?
Det finns ju värre slampor än hon känner till.
Ja, en förfinad societetsmadame är ett kostsamt värmekrus
för hon förväntar sej ett drönarliv i lyx.
Och när glöden har falnat, och basarerna tar vid,
får försörjarn gå till horan för en kyss.
Kom se på journalisterna, på samhällsgisslarna;
Många av dom plottrar bort sin möjlighet.
Ja, vad får jag för pultronerna som fläckar spalterna
med byskvaller och annan harmlöshet?
Vars enda ambitioner är en byline och en lön
och ett stambord där Det Vackra Folket finns
medan andra bryter ryggen i jakt på sanningar
som skrämmer skiten ur en livrädd redaktion.
Ja, till dom sista vill jag säga, innan tystnaden tar vid:
Vi behöver folk som fattar sin mission!
Kom se dom gamla vännerna som börjat tackla av
inför tidens tjat om "opolitiskhet"
Ja, det är möjligt det är inne nu med kramvänliga ord,
med mjukisar och "objektivitet"
Men hur skall en sleten gruvarbetare satsa på "livskvalitet"?
Hur skall en ensam mor "förverkliga sej själv"?
Nej, politik är inget mode, ingen "ball och trendig grej"
För dom flesta är det en livsnödvändighet.
Och dom fjantar som kan unna sej att "satsa på sej själv"
dem ger väl fan i resten av vår mänsklighet!
Kom ni som ockuperar fabriker och kontor
när dom sliter själva brödet ur er hand.
Och kom ni som vågar fjättra er längs järnvägsrälsarna,
för att stoppa Homoslyrbesprutarna.
Kom ni som demonstrerar för nedrustning och fred.
Kom ni som slåss för daghemsplatserna.
Och kom ni som orkar kämpa för dom som ska ta vid
i en tid då man är rädd att skaffa barn.
Ja, till er vill jag säga:
Denne sången är till er!
För ni är dom enda hjältarna vi har!
inviata da Riccardo Venturi - 6/8/2005 - 15:07
Lingua: Italiano
Versione italiana di Riccardo Venturi
16/17 settembre 2005
(Sicuramente una delle più difficili che abbia mai fatto nell'intera raccolta)
16/17 settembre 2005
(Sicuramente una delle più difficili che abbia mai fatto nell'intera raccolta)
MENTRE CADONO LE BOMBE
Venite, eretici, venite, peccatori, con debolezze ed errori,
ma che, comunque, avete il coraggio di rispondere per ciò che siete.
Io mi confesso a voi stanotte, cerco di venire da voi.
Voglio sempre avere il coraggio di dire quel che vedo.
Sono un uomo imperfetto, ma cerco la verità.
Ed è più di quanto si possa dire degli ipocriti.
Così, quando le bombe cadono sui bambini palestinesi
nelle tendopoli del Libano meridionale,
sto in piedi in mezzo a una chiesa e credo agli ipocriti
chi è che bruceranno gli Eletti la prossima volta.
Venite, ditemi qualcosa sulle puttane che tutti calpestano,
ma che non fanno altroche essere pagate per quel che danno.
E che cosa ne pensate dei moralisti che esaltano la propria virtù
e che, loro stessi, poi si prostrano davanti allo status e allo stile ?
La puttana dovrà andarsene, vergognandosi, con la coda fra le gambe ?
Però ci sono delle puttane peggiori di quelle che lei conosce.
Sì, una raffinata signora del jet-set è un costoso scaldaletto
perché lei si aspetta una vita da fannullona nel lusso.
E quando l’ardore si è ghiacciato e cominciano i « mercatini »,
quello che la mantiene deve andare dalla puttana per un bacio.
Venite a vedere i giornalisti, i fustigatori della società ;
molti di loro buttano via la loro possibilità.
Sì, che ne faccio dei vigliacchi che imbrattano le colonne
con il gossip cittadino e altre cose del tutto innocue ?
Ambiscono tutti a firmare l’articolo e a uno stipendio,
e a un tavolo fisso al ristorante dove c’è la « bella gente »
mentre altri si spezzano la schiena a caccia di verità
che fanno cacare addosso dalla paura una redazione atterrita.
Sì, a questi ultimi voglio dire, prima che cominci il silenzio :
abbiamo bisogno di gente che tiene alla propria missione !
Venite, vecchi amici che avete cominciato a andare in pezzi
davanti all’attuale continuo battere il tasto sull’ « apoliticità »
Sì, è possibile che ora vi blandiscano con parole amichevoli,
con pupazzetti di pezza e con l’ « obiettività » ;
ma un minatore esausto, come investirà nella « qualità della vita » ?
Una ragazza madre, come « si realizzerà » ?
No, la politica non è una moda, non è una « figata trendy »,
per la maggioranza della gente è una necessità di vita.
E i bellimbusti che possono permettersi di « investire in se stessi »,
a quelli diamogli, cazzo, il resto della nostra umanità !
Venite, voi che occupate fabbriche e uffici,
quando quelli vi strappano anche il pane dalle mani.
E venite, voi che avete il coraggio di incatenarvi lungo rotaie
per fermare chi fa le scritte antigay con la bomboletta spray.
Venite, voi che dimostrate per il disarmo e per la pace.
Venite, voi che lottate per i posti all’asilo nido.
E venite, voi che avete la forza di lottare per quel che avrà inizio
in un’epoca in cui si ha paure di fare bambini.
Sì, a voi voglio dire :
Questa canzone è per voi !
Per voi che siete gli unici eroi che abbiamo !
Venite, eretici, venite, peccatori, con debolezze ed errori,
ma che, comunque, avete il coraggio di rispondere per ciò che siete.
Io mi confesso a voi stanotte, cerco di venire da voi.
Voglio sempre avere il coraggio di dire quel che vedo.
Sono un uomo imperfetto, ma cerco la verità.
Ed è più di quanto si possa dire degli ipocriti.
Così, quando le bombe cadono sui bambini palestinesi
nelle tendopoli del Libano meridionale,
sto in piedi in mezzo a una chiesa e credo agli ipocriti
chi è che bruceranno gli Eletti la prossima volta.
Venite, ditemi qualcosa sulle puttane che tutti calpestano,
ma che non fanno altroche essere pagate per quel che danno.
E che cosa ne pensate dei moralisti che esaltano la propria virtù
e che, loro stessi, poi si prostrano davanti allo status e allo stile ?
La puttana dovrà andarsene, vergognandosi, con la coda fra le gambe ?
Però ci sono delle puttane peggiori di quelle che lei conosce.
Sì, una raffinata signora del jet-set è un costoso scaldaletto
perché lei si aspetta una vita da fannullona nel lusso.
E quando l’ardore si è ghiacciato e cominciano i « mercatini »,
quello che la mantiene deve andare dalla puttana per un bacio.
Venite a vedere i giornalisti, i fustigatori della società ;
molti di loro buttano via la loro possibilità.
Sì, che ne faccio dei vigliacchi che imbrattano le colonne
con il gossip cittadino e altre cose del tutto innocue ?
Ambiscono tutti a firmare l’articolo e a uno stipendio,
e a un tavolo fisso al ristorante dove c’è la « bella gente »
mentre altri si spezzano la schiena a caccia di verità
che fanno cacare addosso dalla paura una redazione atterrita.
Sì, a questi ultimi voglio dire, prima che cominci il silenzio :
abbiamo bisogno di gente che tiene alla propria missione !
Venite, vecchi amici che avete cominciato a andare in pezzi
davanti all’attuale continuo battere il tasto sull’ « apoliticità »
Sì, è possibile che ora vi blandiscano con parole amichevoli,
con pupazzetti di pezza e con l’ « obiettività » ;
ma un minatore esausto, come investirà nella « qualità della vita » ?
Una ragazza madre, come « si realizzerà » ?
No, la politica non è una moda, non è una « figata trendy »,
per la maggioranza della gente è una necessità di vita.
E i bellimbusti che possono permettersi di « investire in se stessi »,
a quelli diamogli, cazzo, il resto della nostra umanità !
Venite, voi che occupate fabbriche e uffici,
quando quelli vi strappano anche il pane dalle mani.
E venite, voi che avete il coraggio di incatenarvi lungo rotaie
per fermare chi fa le scritte antigay con la bomboletta spray.
Venite, voi che dimostrate per il disarmo e per la pace.
Venite, voi che lottate per i posti all’asilo nido.
E venite, voi che avete la forza di lottare per quel che avrà inizio
in un’epoca in cui si ha paure di fare bambini.
Sì, a voi voglio dire :
Questa canzone è per voi !
Per voi che siete gli unici eroi che abbiamo !
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finsk översättning / Suomennos: Juha Rämö
Vilken duktig och välriktad samhällskritik av Björn Afzelius, särskilt vad gäller journalisternas ansvar och tomma ord!
What a clever and accurate piece of social criticism by Björn Afzelius, especially as it comes to journalistic responsibility and jargon!
Vilken duktig och välriktad samhällskritik av Björn Afzelius, särskilt vad gäller journalisternas ansvar och tomma ord!
What a clever and accurate piece of social criticism by Björn Afzelius, especially as it comes to journalistic responsibility and jargon!
KUN POMMIT PUTOAVAT
Tulkaa harhaoppiset, tulkaa syntiset, te, joilla on heikkoutenne ja vikanne,
mutta jotka kuitenkin uskallatte seistä sanojenne takana.
Tänä iltana tunnustan syntini teidän puolestanne, hakeudun luoksenne.
Haluan aina uskaltaa sanoa sen, mitä näen.
Olen ihminen, jolla on puutteita mutta joka etsii totuutta.
Ja se on enemmän kuin voi sanoa hurskastelijoista.
Ja kun pommit tappavat palestiinalaisia lapsia,
putoavat Etelä-Libanonin telttakyliin,
silloin minä seison keskellä kirkkoa ja kysyn hurskastelijoilta,
kuka on se, jonka Valitut aikovat seuraavaksi polttaa.
Tulkaa ja sanokaa minulle jotain ilotytöistä, joita kaikki halveksivat,
mutta jotka vain perivät maksun siitä mitä tekevät.
Ja mitä mieltä pitäisi olla moralisteista, jotka toitottavat hyveitään,
mutta jotka ostavat rakkautta asemansa tai tavan vuoksi?
Pitäisikö ilotytön työntää päänsä pensaaseen pelkästä häpeästä?
Eihän hän ole edes pahin laatuaan.
Hienostunut seurapiirinainen vasta on kallis vuoteenlämmittäjä,
sillä hän haluaa lokoisaa elämää ja luksusta.
Ja kun huuma on hiipunut ja ostoskadut kutsuvat,
maksaja joutaa ilotaloon suudelmia anelemaan.
Tulkaa ja katsokaa toimittajia, noita yhteiskunnan masokisteja.
Monet heistä hukkaavat tilaisuutensa.
Mitä iloa minulle on ressukoista, jotka tuhertavat
paikallisjuoruja ja muita harmittomuuksia?
Niistä, joiden ainoa kunnianhimo on oma nimi jutun ylälaidassa, palkka
ja paikka Kauniiden Ihmisten pöydässä,
kun samaan aikaan toiset etsivät henkensä kaupalla totuuksia,
jotka savat elämää pelkäävän toimituksen vatsat kuralle?
Viimeksi mainituille haluan ennen hiljaisuuden laskeutumista sanoa:
Me tarvitsemme ihmisiä, jotka ymmärtävät tehtävänsä.
Tulkaa ja katsokaa vanhoja ystäviä, jotka ovat alkaneet myötäillä
tälle ajalle ominaista jaarittelua »epäpoliittisuudesta«.
Voi olla, että halisanat,
pehmoilu ja »objektiivisuus« ovat tarpeen.
Mutta kuinka lopen uupunut kaivostyöläinen panostaa »elämänlaatuun«?
Kuinka yksinhuoltajaäiti »toteuttaa itseään«?
Politiikka ei ole muotiasia eikä »siisti trendijuttu«.
Useimmille se on elämän välttämättömyys.
Ja niillä tyhjänpuhujilla, joilla on varaa »panostaa itseensä«,
muu mailmaa haistattaa pitkät!
Tulkaa te, jotka miehitätte tehtaita ja konttoreita
ja joiden käsistä jotkut vievät leivän.
Ja tulkaa te, joilla on rohkeutta kahlita itsenne rautatiekiskoihin
estääksenne ratapenkereiden myrkkyruiskutukset.
Tulkaa te, jotka osoitatte mieltänne aseistariisunnan ja rauhan puolesta.
Tulkaa te, jotka taistelette päivähoitopaikoista.
Ja tulkaa te, jotka uskallatte taistella niiden puolesta, jotka tarttuvat toimeen
sellaisena aikana, kun ihmiset eivät uskalla hankkia lapsia.
Teille minä haluan sanoa:
Tämä laulu on teille,
sillä te olette meidän ainoat sankarimme!
Tulkaa harhaoppiset, tulkaa syntiset, te, joilla on heikkoutenne ja vikanne,
mutta jotka kuitenkin uskallatte seistä sanojenne takana.
Tänä iltana tunnustan syntini teidän puolestanne, hakeudun luoksenne.
Haluan aina uskaltaa sanoa sen, mitä näen.
Olen ihminen, jolla on puutteita mutta joka etsii totuutta.
Ja se on enemmän kuin voi sanoa hurskastelijoista.
Ja kun pommit tappavat palestiinalaisia lapsia,
putoavat Etelä-Libanonin telttakyliin,
silloin minä seison keskellä kirkkoa ja kysyn hurskastelijoilta,
kuka on se, jonka Valitut aikovat seuraavaksi polttaa.
Tulkaa ja sanokaa minulle jotain ilotytöistä, joita kaikki halveksivat,
mutta jotka vain perivät maksun siitä mitä tekevät.
Ja mitä mieltä pitäisi olla moralisteista, jotka toitottavat hyveitään,
mutta jotka ostavat rakkautta asemansa tai tavan vuoksi?
Pitäisikö ilotytön työntää päänsä pensaaseen pelkästä häpeästä?
Eihän hän ole edes pahin laatuaan.
Hienostunut seurapiirinainen vasta on kallis vuoteenlämmittäjä,
sillä hän haluaa lokoisaa elämää ja luksusta.
Ja kun huuma on hiipunut ja ostoskadut kutsuvat,
maksaja joutaa ilotaloon suudelmia anelemaan.
Tulkaa ja katsokaa toimittajia, noita yhteiskunnan masokisteja.
Monet heistä hukkaavat tilaisuutensa.
Mitä iloa minulle on ressukoista, jotka tuhertavat
paikallisjuoruja ja muita harmittomuuksia?
Niistä, joiden ainoa kunnianhimo on oma nimi jutun ylälaidassa, palkka
ja paikka Kauniiden Ihmisten pöydässä,
kun samaan aikaan toiset etsivät henkensä kaupalla totuuksia,
jotka savat elämää pelkäävän toimituksen vatsat kuralle?
Viimeksi mainituille haluan ennen hiljaisuuden laskeutumista sanoa:
Me tarvitsemme ihmisiä, jotka ymmärtävät tehtävänsä.
Tulkaa ja katsokaa vanhoja ystäviä, jotka ovat alkaneet myötäillä
tälle ajalle ominaista jaarittelua »epäpoliittisuudesta«.
Voi olla, että halisanat,
pehmoilu ja »objektiivisuus« ovat tarpeen.
Mutta kuinka lopen uupunut kaivostyöläinen panostaa »elämänlaatuun«?
Kuinka yksinhuoltajaäiti »toteuttaa itseään«?
Politiikka ei ole muotiasia eikä »siisti trendijuttu«.
Useimmille se on elämän välttämättömyys.
Ja niillä tyhjänpuhujilla, joilla on varaa »panostaa itseensä«,
muu mailmaa haistattaa pitkät!
Tulkaa te, jotka miehitätte tehtaita ja konttoreita
ja joiden käsistä jotkut vievät leivän.
Ja tulkaa te, joilla on rohkeutta kahlita itsenne rautatiekiskoihin
estääksenne ratapenkereiden myrkkyruiskutukset.
Tulkaa te, jotka osoitatte mieltänne aseistariisunnan ja rauhan puolesta.
Tulkaa te, jotka taistelette päivähoitopaikoista.
Ja tulkaa te, jotka uskallatte taistella niiden puolesta, jotka tarttuvat toimeen
sellaisena aikana, kun ihmiset eivät uskalla hankkia lapsia.
Teille minä haluan sanoa:
Tämä laulu on teille,
sillä te olette meidän ainoat sankarimme!
inviata da Juha Rämö - 14/10/2018 - 11:00
Lingua: Inglese
Traduzione inglese / English translation / Traduction anglaise / Engelsk översättning / Englanninkielinen käännös: Juha Rämö
WHEN BOMBS ARE FALLING
Come, ye heretics, come, ye sinners weak and faulty
but courageous enough to stand for what you are.
Tonight, I'll confess for you, seek my way to you.
I always want to have the courage to say what I see.
I'm a man with flaws but I'm looking for the truth.
And it's more than can be said of hypocrites.
So when bombs are falling on the children of Palestine
and on the tent camps of Southern Lebanon,
I'll be standing in the middle of the church asking the hypocrites
who's the next to be burnt by the Chosen Ones.
Come and say something about the hookers who get trampled on by everyone
but who only want to get paid for what they are doing.
And how about the moralists who boast about their virtues
but are more than happy to get laid for position and manner?
Should a whore bend her head just for shame?
After all, there are sluts worse than the ones she knows.
Indeed, a refined society lady is an expensive bed warmer,
because she expects idle life in luxury.
And once passion has cooled down and bazaars are calling,
it's time for the supporter to go and find a whore for a kiss.
Come and look at the journalists, those flagellants of society.
Many of them are throwing away their chances.
What do I get from those cravens who stain the columns
with local gossips and other harmless stuff?
Whose sole ambition is a byline and a paycheck
and a place at the table of the Beautiful,
while others break their necks in search of truths
that kick the shit out of the timid newsroom staff?
To those latter ones I want to say, before silence takes over:
We need people who understand their mission!
Come and look at those old friends who are starting to give way
to modern-day chitchat about things »unpolitical«.
It may well be that the time has come for huggable words,
for softies and for »objectivity«.
But how does a weary mine worker invest in »quality of life«?
How does a single mother »realize herself«?
No, politics is not fashion, nor is it »a cool and trendy thing«.
For most people, it's a necessity of life.
And to those bootlickers who can afford to »realize themselves«
the rest of the world gives damn.
Come you who occupy factories and offices
while bread is ripped out of your hand.
And come you brave ones who chain yourselves to rails
to stop the herbicide spraying of railroad embankments.
Come you who demonstrate for disarmament and peace.
Come you who fight for a better daycare.
And come you who have the strength to fight for those who'll take over
in a time when people fear to have children.
To you I'm saying:
This song is for you,
because you're the only heroes we have.
Come, ye heretics, come, ye sinners weak and faulty
but courageous enough to stand for what you are.
Tonight, I'll confess for you, seek my way to you.
I always want to have the courage to say what I see.
I'm a man with flaws but I'm looking for the truth.
And it's more than can be said of hypocrites.
So when bombs are falling on the children of Palestine
and on the tent camps of Southern Lebanon,
I'll be standing in the middle of the church asking the hypocrites
who's the next to be burnt by the Chosen Ones.
Come and say something about the hookers who get trampled on by everyone
but who only want to get paid for what they are doing.
And how about the moralists who boast about their virtues
but are more than happy to get laid for position and manner?
Should a whore bend her head just for shame?
After all, there are sluts worse than the ones she knows.
Indeed, a refined society lady is an expensive bed warmer,
because she expects idle life in luxury.
And once passion has cooled down and bazaars are calling,
it's time for the supporter to go and find a whore for a kiss.
Come and look at the journalists, those flagellants of society.
Many of them are throwing away their chances.
What do I get from those cravens who stain the columns
with local gossips and other harmless stuff?
Whose sole ambition is a byline and a paycheck
and a place at the table of the Beautiful,
while others break their necks in search of truths
that kick the shit out of the timid newsroom staff?
To those latter ones I want to say, before silence takes over:
We need people who understand their mission!
Come and look at those old friends who are starting to give way
to modern-day chitchat about things »unpolitical«.
It may well be that the time has come for huggable words,
for softies and for »objectivity«.
But how does a weary mine worker invest in »quality of life«?
How does a single mother »realize herself«?
No, politics is not fashion, nor is it »a cool and trendy thing«.
For most people, it's a necessity of life.
And to those bootlickers who can afford to »realize themselves«
the rest of the world gives damn.
Come you who occupy factories and offices
while bread is ripped out of your hand.
And come you brave ones who chain yourselves to rails
to stop the herbicide spraying of railroad embankments.
Come you who demonstrate for disarmament and peace.
Come you who fight for a better daycare.
And come you who have the strength to fight for those who'll take over
in a time when people fear to have children.
To you I'm saying:
This song is for you,
because you're the only heroes we have.
inviata da Juha Rämö - 31/10/2018 - 13:31
×
![]()
(Anno di composizione imprecisato)