Som alla barn läste jag sagor,
och jag älskade dom ifrån Kina;
Jag tyckte dom var så exotiska och erotiska.
Dom frammana' bilder av skönhet,
dom förmedlade dofter och smaker,
och namnen på platser och människor där var så vackra.
Och det vackraste namnet av alla
var Den Himmelska Fridens Torg.
Så läste jag Kinas historia,
om dess kejsare och dynastier,
om dess tänkare och filosofer och despoter.
Och jag bländades av denna kunskap,
denna strävan efter förfining
som, när andra kulturer fick böja sej, kunde höja sej.
Och symbolen för denne förfining
blev Den Himmelska Fridens Torg.
Men framstegen byggdes på träldom,
för flertalet levde i armod;
Bara fåtalet fick kultivera sej och beleva sej.
Detta födde Den Väldiga Striden
mellan herrarna och deras trälar.
Och i spetsen för massorna gick där en son till en bonde.
Och han svor att en dag skulle segern
nå Den Himmelska Fridens Torg.
Och Solen gick upp över Kina,
Den Nya Tiden var inne.
Och dom som var vana att foga sej kunde skola sej.
För ingen var mer än nå'n annan,
och alla var till för varandra.
Och folket och ledarna talade om samma framtid
när dom årligen firade segern
på Den Himmelska Fridens Torg.
Men tiderna ändrades åter,
snart var man tillbaks vid det gamla,
för dom åldriga ledarna fjärmade sej ifrån folket.
Men dom unga, som lärt sej att tänka
och tala och läsa och skriva,
gick ut, som dom lärt sej, och påminde alla löften.
Men löftena dränktes i blodet
på Den Himmelska Fridens Torg.
Jag sitter och bläddrar i sagor
som jag läste när livet var enkelt,
då prinsessor var vackra och kungar var kloka och goda.
Och jag ser upp mot stjärnan i öster,
och jag upptäcker att den har slocknat;
Jag förstår den så väl, det finns ingenting mer den vill lysa på.
För det råder ett isande mörker
på Den Himmelska Fridens Torg.
och jag älskade dom ifrån Kina;
Jag tyckte dom var så exotiska och erotiska.
Dom frammana' bilder av skönhet,
dom förmedlade dofter och smaker,
och namnen på platser och människor där var så vackra.
Och det vackraste namnet av alla
var Den Himmelska Fridens Torg.
Så läste jag Kinas historia,
om dess kejsare och dynastier,
om dess tänkare och filosofer och despoter.
Och jag bländades av denna kunskap,
denna strävan efter förfining
som, när andra kulturer fick böja sej, kunde höja sej.
Och symbolen för denne förfining
blev Den Himmelska Fridens Torg.
Men framstegen byggdes på träldom,
för flertalet levde i armod;
Bara fåtalet fick kultivera sej och beleva sej.
Detta födde Den Väldiga Striden
mellan herrarna och deras trälar.
Och i spetsen för massorna gick där en son till en bonde.
Och han svor att en dag skulle segern
nå Den Himmelska Fridens Torg.
Och Solen gick upp över Kina,
Den Nya Tiden var inne.
Och dom som var vana att foga sej kunde skola sej.
För ingen var mer än nå'n annan,
och alla var till för varandra.
Och folket och ledarna talade om samma framtid
när dom årligen firade segern
på Den Himmelska Fridens Torg.
Men tiderna ändrades åter,
snart var man tillbaks vid det gamla,
för dom åldriga ledarna fjärmade sej ifrån folket.
Men dom unga, som lärt sej att tänka
och tala och läsa och skriva,
gick ut, som dom lärt sej, och påminde alla löften.
Men löftena dränktes i blodet
på Den Himmelska Fridens Torg.
Jag sitter och bläddrar i sagor
som jag läste när livet var enkelt,
då prinsessor var vackra och kungar var kloka och goda.
Och jag ser upp mot stjärnan i öster,
och jag upptäcker att den har slocknat;
Jag förstår den så väl, det finns ingenting mer den vill lysa på.
För det råder ett isande mörker
på Den Himmelska Fridens Torg.
envoyé par Riccardo Venturi - 6/8/2005 - 15:01
Langue: italien
Traduzione italiana / Italiensk översättning / Italian translation / Traduction italienne / Italiankielinen käännös:
Riccardo Venturi 17-9-2005
Riccardo Venturi 17-9-2005
PIAZZA DELLA PACE CELESTE
Come tutti i bambini, leggevo storie,
ed amavo quelle dalla Cina ;
pensavo fossero così esotiche e erotiche.
Evocavano immagini di bellezza,
richiamavano profumi e sapori,
e i nomi dei posti e delle persone erano così belli.
E il più bel nome di tutti
era la Piazza della Pace Celeste.
E così leggevo la storia della Cina,
dei suoi imperatori, delle dinastie,
dei suoi pensatori, filosofi e tiranni.
Ed ero abbagliato da quella sapienza,
da quell’aspirazione alla perfezione
che, quando altre culture si piegavano, potevano elevarsi.
E il simbolo di quella perfezione
rimase la Piazza della Pace Celeste.
Ma il progresso era costruito sulla schiavitù,
perché i più vivano in povertà ;
Soltanto una minoranza poteva istruirsi e educarsi.
Questo diede origine alla Possente Lotta
tra i padroni e i loro schiavi.
Ed a capo delle masse si pose il figlio di un contadino.
E giurò che un giorno, da vincitore,
avrebbe raggiunto la Piazza della Pace Celeste.
E il sole sorse sulla cina,
il Tempo Nuovo era arrivato.
E chi era abituato a rassegnarsi, poté istruirsi.
Perché nessuno era più di qualcun altro,
e tutti erano là, l’uno per l’altro.
E la gente e i leader parlavano dello stesso futuro
quando ogni anno festeggiavano il vincitore
sulla Piazza della Pace Celeste.
Ma i tempi cambiarono di nuovo,
presto si tornò indietro all’antico,
perché gli anziani leader si allontanarono dalla gente.
Ma i giovani, che avevano imparato a pensare
e a parlare, a leggere e a scrivere,
uscirono, come avevano imparato, e ricordarono tutte le promesse.
Ma le promesse annegarono nel sangue
sulla Piazza della Pace Celeste.
Sto qua a sfogliare le storie
che leggevo quando la vita era semplice,
dove le principesse eran belle e i re erano buoni e intelligenti.
E volgo lo sguardo alla stella d’oriente
e mi accorgo che si è spenta ;
lo capisco bene, non c’è più nulla che voglia illuminare.
Perché regna un silenzio agghiacciante
sulla Piazza della Pace Celeste.
Come tutti i bambini, leggevo storie,
ed amavo quelle dalla Cina ;
pensavo fossero così esotiche e erotiche.
Evocavano immagini di bellezza,
richiamavano profumi e sapori,
e i nomi dei posti e delle persone erano così belli.
E il più bel nome di tutti
era la Piazza della Pace Celeste.
E così leggevo la storia della Cina,
dei suoi imperatori, delle dinastie,
dei suoi pensatori, filosofi e tiranni.
Ed ero abbagliato da quella sapienza,
da quell’aspirazione alla perfezione
che, quando altre culture si piegavano, potevano elevarsi.
E il simbolo di quella perfezione
rimase la Piazza della Pace Celeste.
Ma il progresso era costruito sulla schiavitù,
perché i più vivano in povertà ;
Soltanto una minoranza poteva istruirsi e educarsi.
Questo diede origine alla Possente Lotta
tra i padroni e i loro schiavi.
Ed a capo delle masse si pose il figlio di un contadino.
E giurò che un giorno, da vincitore,
avrebbe raggiunto la Piazza della Pace Celeste.
E il sole sorse sulla cina,
il Tempo Nuovo era arrivato.
E chi era abituato a rassegnarsi, poté istruirsi.
Perché nessuno era più di qualcun altro,
e tutti erano là, l’uno per l’altro.
E la gente e i leader parlavano dello stesso futuro
quando ogni anno festeggiavano il vincitore
sulla Piazza della Pace Celeste.
Ma i tempi cambiarono di nuovo,
presto si tornò indietro all’antico,
perché gli anziani leader si allontanarono dalla gente.
Ma i giovani, che avevano imparato a pensare
e a parlare, a leggere e a scrivere,
uscirono, come avevano imparato, e ricordarono tutte le promesse.
Ma le promesse annegarono nel sangue
sulla Piazza della Pace Celeste.
Sto qua a sfogliare le storie
che leggevo quando la vita era semplice,
dove le principesse eran belle e i re erano buoni e intelligenti.
E volgo lo sguardo alla stella d’oriente
e mi accorgo che si è spenta ;
lo capisco bene, non c’è più nulla che voglia illuminare.
Perché regna un silenzio agghiacciante
sulla Piazza della Pace Celeste.
Langue: finnois
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Finsk översättning / Suomennos:
Juha Rämö
Juha Rämö
TAIVAALLISEN RAUHAN AUKIO
Niin kuin kaikki lapset minäkin luin tarinoita
ja rakastin niitä, jotka olivat Kiinasta.
Ne olivat minusta niin eksoottisia ja eroottisia.
Ne välittivät kuvia kauneudesta,
niistä huokui tuoksuja ja makuja,
ja kaikki paikkojen ja ihmisten nimet olivat niin kauniita.
Ja kaunein kaikista nimistä
oli Taivaallisen rauhan aukio.
Sitten aloin lukea Kiinan historiasta,
sen keisareista ja dynastioista,
sen ajattelijoista, filosofeista ja hirmuhallitsijoista.
Ja olin häikäistynyt tästä tiedosta,
tästä pyrkimyksestä aistikkuuteen,
joka saattoi nousta esiin, kun muut kulttuurit olivat joutuneet taipumaan.
Ja tämän aistikkuuden vertauskuvaksi
nousi Taivaallisen rauhan aukio.
Mutta edistys oli rakennettu orjuudelle,
sillä enemmistö eli köyhyydessä.
Vain harvat saivat oppia ja sivistyä.
Tämä johti suureen taisteluun
herrojen ja heidän orjiensa välillä.
Ja kansanjoukkoja johti muuan talonpojan poika,
joka vannoi, että jonain päivänä voitto
yltäisi Taivaallisen rauhan aukiolle.
Ja aurinko nousi Kiinan ylle,
uusi aika oli saapunut.
Ja ne, jotka olivat tottuneet alistumaan, saivat alkaa oppia.
Sillä kukaan ei ollut enempää kuin toinen,
ja kaikki olivat toisiaan varten.
Ja kansa ja sen johtajat puhuivat samasta tulevaisuudesta
juhliessaan joka vuosi voittoa
Taivaallisen rauhan aukiolla.
Mutta ajat muuttuivat jälleen,
ja pian oli palattu vanhaan,
sillä ikääntyneet johtajat olivat etääntyneet kansasta.
Mutta nuoret, jotka olivat oppineet ajattelemaan
ja puhumaan ja lukemaan ja kirjoittamaan,
lähtivät kaduille, kuten olivat oppineet, muistuttamaan lupauksista.
Mutta lupaukset hukkuivat vereen
Taivaallisen rauhan aukiolla.
Istun ja selailen tarinoita,
joita luin, kun elämä oli yksinkertaista,
kun prinsessat olivat kauniita ja kuninkaat viisaita ja hyviä.
Ja katson ylös kohti tähteä idän taivaalla
ja huomaan sen sammuneen.
Ymmärrän, ettei enää ole mitään, minkä ylle se loisi valoaan.
Sillä jäinen pimeys vallitsee
Taivaallisen rauhan aukiolla.
Niin kuin kaikki lapset minäkin luin tarinoita
ja rakastin niitä, jotka olivat Kiinasta.
Ne olivat minusta niin eksoottisia ja eroottisia.
Ne välittivät kuvia kauneudesta,
niistä huokui tuoksuja ja makuja,
ja kaikki paikkojen ja ihmisten nimet olivat niin kauniita.
Ja kaunein kaikista nimistä
oli Taivaallisen rauhan aukio.
Sitten aloin lukea Kiinan historiasta,
sen keisareista ja dynastioista,
sen ajattelijoista, filosofeista ja hirmuhallitsijoista.
Ja olin häikäistynyt tästä tiedosta,
tästä pyrkimyksestä aistikkuuteen,
joka saattoi nousta esiin, kun muut kulttuurit olivat joutuneet taipumaan.
Ja tämän aistikkuuden vertauskuvaksi
nousi Taivaallisen rauhan aukio.
Mutta edistys oli rakennettu orjuudelle,
sillä enemmistö eli köyhyydessä.
Vain harvat saivat oppia ja sivistyä.
Tämä johti suureen taisteluun
herrojen ja heidän orjiensa välillä.
Ja kansanjoukkoja johti muuan talonpojan poika,
joka vannoi, että jonain päivänä voitto
yltäisi Taivaallisen rauhan aukiolle.
Ja aurinko nousi Kiinan ylle,
uusi aika oli saapunut.
Ja ne, jotka olivat tottuneet alistumaan, saivat alkaa oppia.
Sillä kukaan ei ollut enempää kuin toinen,
ja kaikki olivat toisiaan varten.
Ja kansa ja sen johtajat puhuivat samasta tulevaisuudesta
juhliessaan joka vuosi voittoa
Taivaallisen rauhan aukiolla.
Mutta ajat muuttuivat jälleen,
ja pian oli palattu vanhaan,
sillä ikääntyneet johtajat olivat etääntyneet kansasta.
Mutta nuoret, jotka olivat oppineet ajattelemaan
ja puhumaan ja lukemaan ja kirjoittamaan,
lähtivät kaduille, kuten olivat oppineet, muistuttamaan lupauksista.
Mutta lupaukset hukkuivat vereen
Taivaallisen rauhan aukiolla.
Istun ja selailen tarinoita,
joita luin, kun elämä oli yksinkertaista,
kun prinsessat olivat kauniita ja kuninkaat viisaita ja hyviä.
Ja katson ylös kohti tähteä idän taivaalla
ja huomaan sen sammuneen.
Ymmärrän, ettei enää ole mitään, minkä ylle se loisi valoaan.
Sillä jäinen pimeys vallitsee
Taivaallisen rauhan aukiolla.
envoyé par Juha Rämö - 14/10/2018 - 10:58
Langue: anglais
English translation / Traduzione inglese / Engelsk översättning / Traduction anglaise / Englanninkielinen käännös:
Ceil Herman
Björn Afzelius wrote the following notes in his 95 Sånger (95 Songs) book:
"Sommaren 1989 slog Kinas militär till mot sina egna landsmän, och den totalitära staten visade sitt rätta ansikte. Över tusen studenter mördades, för att de ropade på frihet.
"In the summer of 1989 China's military fought against their own countrymen, and the totalitarian state showed its real face. Over a thousand students were murdered, because they cried out for freedom."
There is no video of Björn Afzelius singing this song. A cover version by Kurbits & Rötjut:
Ceil Herman
Björn Afzelius wrote the following notes in his 95 Sånger (95 Songs) book:
"Sommaren 1989 slog Kinas militär till mot sina egna landsmän, och den totalitära staten visade sitt rätta ansikte. Över tusen studenter mördades, för att de ropade på frihet.
"In the summer of 1989 China's military fought against their own countrymen, and the totalitarian state showed its real face. Over a thousand students were murdered, because they cried out for freedom."
There is no video of Björn Afzelius singing this song. A cover version by Kurbits & Rötjut:
TIANANMEN SQUARE
Like all children I read stories and I loved those from China.
I thought they were so exotic and erotic.
They evoked a picture of beauty, they conveyed smells and tastes,
and the names of the people and places there were so beautiful.
But the lovliest name of all
was Tiananmen Square.
So I read about China's history, about the emperors and dynasties,
about the thinkers, and philosophers and despots.
And I was dazzled by their knowledge, their striving for elegance
like when other cultures bowed, they could emerge.
and the symbol of that elegance
was Tiananmen Square.
But progress was built on slavery, because the majority lived in poverty.
Only the few got cultured and well-mannered.
The Mighty War was born between the lords and their slaves,
and at the head of the masses there was a son of a farmer.
And he swore that one day victory would
reach Tiananmen Square.
And the Sun rose up over China, The New Time was there,
and those who were used to submitting could teach themselves.
Because no one was more than any other, and everyone was for each other,
and the people and leaders spoke about the same future
when they annually celebrated the victory
of Tiananmen Square.
But the times changed, soon they were back to the old times
Because those older leaders distanced themselves from the people.
But the young ones, who learned to think and talk and read and write,
went out, as they had learned, and reminded about all the promises.
But the promises were drowned in blood
on Tiananmen Square.
I sit and turn the pages of the stories which I read when life was simple,
Then princesses were beautiful and kings were wise and good.
And I look up at the stars in the east, and I discover they have gone out.
I understand so well, there is nothing more to shine upon.
Because there exists an icy darkness
on Tiananmen Square.
Like all children I read stories and I loved those from China.
I thought they were so exotic and erotic.
They evoked a picture of beauty, they conveyed smells and tastes,
and the names of the people and places there were so beautiful.
But the lovliest name of all
was Tiananmen Square.
So I read about China's history, about the emperors and dynasties,
about the thinkers, and philosophers and despots.
And I was dazzled by their knowledge, their striving for elegance
like when other cultures bowed, they could emerge.
and the symbol of that elegance
was Tiananmen Square.
But progress was built on slavery, because the majority lived in poverty.
Only the few got cultured and well-mannered.
The Mighty War was born between the lords and their slaves,
and at the head of the masses there was a son of a farmer.
And he swore that one day victory would
reach Tiananmen Square.
And the Sun rose up over China, The New Time was there,
and those who were used to submitting could teach themselves.
Because no one was more than any other, and everyone was for each other,
and the people and leaders spoke about the same future
when they annually celebrated the victory
of Tiananmen Square.
But the times changed, soon they were back to the old times
Because those older leaders distanced themselves from the people.
But the young ones, who learned to think and talk and read and write,
went out, as they had learned, and reminded about all the promises.
But the promises were drowned in blood
on Tiananmen Square.
I sit and turn the pages of the stories which I read when life was simple,
Then princesses were beautiful and kings were wise and good.
And I look up at the stars in the east, and I discover they have gone out.
I understand so well, there is nothing more to shine upon.
Because there exists an icy darkness
on Tiananmen Square.
envoyé par Ceil Herman - 18/11/2018 - 22:37
×
![]()
Testo e musica di Björn Afzelius
Text och musik: Björn Afzelius
Lyrics and music: Björn Afzelius
Paroles et musique: Björn Afzelius
Sanat ja sävel: Björn Afzelius
Album: Tusen Bitar
“Den Himmelska fridens torg” (“Piazza della Pace Celeste”) è una canzone di Björn Afzelius, incisa nell'album Tusen Bitar del 1990. Afzelius canta del massacro avvenuto in piazza Tien-an-Men, in Cina, un anno prima dell'uscita del disco. Riguardo a tale evento, Afzelius pensa che, durante la Rivoluzione Culturale, il popolo ha imparato a leggere, scrivere e pensare autonomamente, e a criticare ciò che riteneva essere sbagliato nella società cinese. Ma afferma anche che le cose non sono andate per il giusto verso nella società socialista, e che ciò che il popolo aveva imparato vent'anni prima non corrispondeva più al pensiero dei nuovi leader. [trad. RV]