The Burgher banged his fist on the table, red face glowing with pride.
"We'll rise!" he cried, "As soon as we're able, avenging the ones who died.
No more the hunted. No more the mouse. No more the quivering frail.
The Masters are driving the Slaves from the house. The Masters are coming to stay.
The Burgher dipped his bread in the gravy, splattering his silken tie.
Nachmal the Wehrmacht! Nachmal the Navy! Nachmal the thundering skies!
Once more the stadium rocking with cheers. Once more the torchlight parade.
Away with the cowering dog-bitten years, away with the humble charade!
A thousand years, the tears of the weak for our wine.
A thousand years, we'll pluck them like fruit from the vine.
Ah, they fed us and clothed us and handed us weapons of wealth,
But give us a leader, we'll follow him down into Hell!
The Burgher spilled his wine on the table, staggering out of his chair.
"We'll rise!" he cried, "As soon as we're able!" stroking the young man's hair.
The English are finished. The French are fools. The Russians have China to fear.
The Yanks holler "Commie!" and follow they're rules when the time for the rising is here!
The young man's eyes were firey and glowing, the burgher's hand in his own.
"We'll rise!" he cried, "The movement is growing!" we'll march on a road of bones!
They're coming from Egypt. They're coming from Hess. They're coming from Argentine.
We'll march over Russia. We'll march to the West. We'll show them what conquest can mean!
A thousand years, the tears of the weak for our wine.
A thousand years, we'll pluck them like fruit from the vine.
Ah, they fed us and clothed us and handed us weapons of wealth,
But give us a leader, by God, and we'll see them in Hell!
"We'll rise!" he cried, "As soon as we're able, avenging the ones who died.
No more the hunted. No more the mouse. No more the quivering frail.
The Masters are driving the Slaves from the house. The Masters are coming to stay.
The Burgher dipped his bread in the gravy, splattering his silken tie.
Nachmal the Wehrmacht! Nachmal the Navy! Nachmal the thundering skies!
Once more the stadium rocking with cheers. Once more the torchlight parade.
Away with the cowering dog-bitten years, away with the humble charade!
A thousand years, the tears of the weak for our wine.
A thousand years, we'll pluck them like fruit from the vine.
Ah, they fed us and clothed us and handed us weapons of wealth,
But give us a leader, we'll follow him down into Hell!
The Burgher spilled his wine on the table, staggering out of his chair.
"We'll rise!" he cried, "As soon as we're able!" stroking the young man's hair.
The English are finished. The French are fools. The Russians have China to fear.
The Yanks holler "Commie!" and follow they're rules when the time for the rising is here!
The young man's eyes were firey and glowing, the burgher's hand in his own.
"We'll rise!" he cried, "The movement is growing!" we'll march on a road of bones!
They're coming from Egypt. They're coming from Hess. They're coming from Argentine.
We'll march over Russia. We'll march to the West. We'll show them what conquest can mean!
A thousand years, the tears of the weak for our wine.
A thousand years, we'll pluck them like fruit from the vine.
Ah, they fed us and clothed us and handed us weapons of wealth,
But give us a leader, by God, and we'll see them in Hell!
inviata da Alessandro - 22/5/2009 - 11:14
Lingua: Finlandese
Traduzione finlandese / Finnish translation / Traduction finnoise / Suomennos: Juha Rämö
With this contribution, the number of Finnish translations and versions on this website will reach 1000 which is more than any other language except Italian, French and English. Thank you all for bearing with me.
With this contribution, the number of Finnish translations and versions on this website will reach 1000 which is more than any other language except Italian, French and English. Thank you all for bearing with me.
TUHAT VUOTTA
Porvari iski nyrkkinsä pöytään kasvot ylpeydestä loistaen.
»Me nousemme«, hän huusi, »heti kun voimme ja kostamme kuolleitten puolesta.
Ei enää saalistettavia, ei enää hiiriä, ei enää heikkoudessaan vapisevia.
Mestarit ajavat orjat taloistaan. Mestarit ovat tulleet jäädäkseen!«
Porvari kastoi leipänsä kastikkeeseen, jota roiskui hänen silkkisolmiolleen.
Vielä kerran Wehrmacht! Vielä kerran laivasto! Vielä kerran jylinä taivaalla!
Vielä kerran hurraahuutojen aallot stadionilla! Vielä kerran soihtukulkueiden paraati!
Ei enää kurjia kyyristelyn aikoja, ei enää nöyristelyä!
Tuhat vuotta ovat heikkojen kyyneleet virtaava meidän viinimme edestä.
Tuhat vuotta me olemme poimiva heitä kuin kypsiä hedelmiä.
He ruokkivat ja vaatettivat meidät ja varustivat meidät rikkauden asein,
mutta antakaa meille johtaja ja me seuraamme häntä helvetin porteille!
Viini läikkyi porvarin lasista, kun hän nousi hoippuen tuolistaan.
»Me nousemme heti kun vain voimme«, hän huusi silittäen nuoren miehen hiuksia.
Englantilaiset ovat mennyttä. Ranskalaiset ovat typeryksiä. Venäläiset pelkäävät Kiinaa.
Jenkit vain jauhavat kommunisteista ja noudattavat sääntöjään, kun on tositoimien aika!
Nuoren miehen silmät olivat tulta ja tappuraa, kun hän puristi porvarin kättä omassaan.
»Me nousemme!« hän huusi. »Liike kasvaa, ja marssimme on käyvä tiellä, joka on luiden peittämä!«
He tulevat Egyptistä ja he tulevat Hessenistä ja he tulevat Argentiinasta.
Me marssimme yli Venäjän. Me marssimme länteen. Me näytämme niille, mitä on valloittaminen!
Tuhat vuotta ovat heikkojen kyyneleet virtaava meidän viinimme edestä.
Tuhat vuotta me olemme poimiva heitä kuin kypsiä hedelmiä.
He ruokkivat ja vaatettivat meidät ja varustivat meidät rikkauden asein,
mutta antakaa meille johtaja ja me seuraamme häntä helvetin porteille!
Porvari iski nyrkkinsä pöytään kasvot ylpeydestä loistaen.
»Me nousemme«, hän huusi, »heti kun voimme ja kostamme kuolleitten puolesta.
Ei enää saalistettavia, ei enää hiiriä, ei enää heikkoudessaan vapisevia.
Mestarit ajavat orjat taloistaan. Mestarit ovat tulleet jäädäkseen!«
Porvari kastoi leipänsä kastikkeeseen, jota roiskui hänen silkkisolmiolleen.
Vielä kerran Wehrmacht! Vielä kerran laivasto! Vielä kerran jylinä taivaalla!
Vielä kerran hurraahuutojen aallot stadionilla! Vielä kerran soihtukulkueiden paraati!
Ei enää kurjia kyyristelyn aikoja, ei enää nöyristelyä!
Tuhat vuotta ovat heikkojen kyyneleet virtaava meidän viinimme edestä.
Tuhat vuotta me olemme poimiva heitä kuin kypsiä hedelmiä.
He ruokkivat ja vaatettivat meidät ja varustivat meidät rikkauden asein,
mutta antakaa meille johtaja ja me seuraamme häntä helvetin porteille!
Viini läikkyi porvarin lasista, kun hän nousi hoippuen tuolistaan.
»Me nousemme heti kun vain voimme«, hän huusi silittäen nuoren miehen hiuksia.
Englantilaiset ovat mennyttä. Ranskalaiset ovat typeryksiä. Venäläiset pelkäävät Kiinaa.
Jenkit vain jauhavat kommunisteista ja noudattavat sääntöjään, kun on tositoimien aika!
Nuoren miehen silmät olivat tulta ja tappuraa, kun hän puristi porvarin kättä omassaan.
»Me nousemme!« hän huusi. »Liike kasvaa, ja marssimme on käyvä tiellä, joka on luiden peittämä!«
He tulevat Egyptistä ja he tulevat Hessenistä ja he tulevat Argentiinasta.
Me marssimme yli Venäjän. Me marssimme länteen. Me näytämme niille, mitä on valloittaminen!
Tuhat vuotta ovat heikkojen kyyneleet virtaava meidän viinimme edestä.
Tuhat vuotta me olemme poimiva heitä kuin kypsiä hedelmiä.
He ruokkivat ja vaatettivat meidät ja varustivat meidät rikkauden asein,
mutta antakaa meille johtaja ja me seuraamme häntä helvetin porteille!
inviata da Juha Rämö - 16/10/2019 - 12:54
×
![]()
Album "Morning Again"
Words and music by Tom Paxton